En osaa kuvailla tämän hetkistä mielentilaani ja tunnettani. Normaali se ei ainakaan ole. Ehkä masentuneisuuden ja kateellisuuden yhdistys. Selkeästi sanottuna, olen kateellinen asioista joka masentaa minua tietyssä määrin.
Inhottaa katsoa kun ihmiset ympärilläsi toteuttavat unelmiaan ja itse vain katsot vierestä kuinka mielesi rajoittaa sinua tekemästä mitään radikaalia. En ole koskaan oikeastaan ollut hyvä kestämään isoja muutoksia elämässäni. Esimerkiksi koulun vaihdokset ovat olleet tuskaa. Nyt aikuisuuden myötä olen kyllä huomannut viihtyväni amiksessa viimeiset kaksi vuotta, vaikka olinkin ollut ahdistunut ensimmäisenä talvena.
Ehkä asiat alkaa menemään parempaan suuntaan.
Vaikken saakaan toteuttaa unelmiani. Tai sitten tyypillinen klisee; mua odottaa joku vielä hienompi asia!
Ehkä odottaa, ehkä ei. Maassa on tällä hetkellä yli 6.7 miljardia ihmistä. Voiko kaikkia varten tosiaan olla jotain? Vastaus on; ei.
En usko että kaikista 6.7 miljardista ihmisestä voi tulla julkkis, tai kaikki voittaisi lotossa. Asiaa lieventää tietty se että nämä osingot jaetaan. Tietenkin on vielä muita asioita mitä voisi listata tähen, mutta se olisi turhaa.
Kaikki ei voi kaikkea saada ja luulen että itse kuulun tähän ryhmään.
En silti voi kieltää sitä etten ole saanut mitään, mutta mielestäni minulta on viety enemmän pois kuin annettu. Tietenkin tähen kohtaan voisi joku tulla ja pistää paremmaksi, mutta jokaisella on oma mittapuunsa tämän suhteen.
Silti toivoisin saavani elämälleni edes tarkoituksen. Syyn minkä takia jaksaa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti