Ahdistus. Tuska. Stressi. Anorexia. Huumeet. Seksi. Masennus. Rakkaus.
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa. Tai sitten on. Joskus käy niin että paskaa heitetään enemmän henkilö Å:n päälle kuin henkilö C:n.
Omalla kohdalla tätä paskaa on heitettu päälle aivan liikaa jo vuodesta 1997 alkaen koulukiusauksesta hiipumalla enemmän ja enemmän vakavamman puoleiseksi ja lopulta johdattaen sen masennukseen josta ei pääse pois. Ei, vaikka kuinka olisit osastolla hengaillut ja psykologin testeissä käynyt ja siirtyen lopulta avohoitoon ja lääkkeisiin. Paskan tippuminen niskaan sattuu edelleen, eikä sateenvarjoon ole sitä rahaa.
Tilanne on tämä, että jos ei masenna alkaa kiinnostaa muut asiat joiden ei pitäisi kuulua ihmisen arkeen. Anorexia/bulimia ja huumeet. Jos liikkuisin enemmän porukoissa tai edes sellaisissa piireissä joissa jotkut satunnaiset vain käyttävät aineita, olisin melko varma että itsekin tällä hetkellä lukeutuisin siihen porukkaan.
Itselläni on paljon asioita joista haluaisin kertoa ihmisille, mutta jotkut asiat on vain pidettävä salassa. Kuten edellä mainitut, mutta ongelma on se etten halua omana itsenäni, julkisena itsenäni myöntää noita asioita, jotka ovat epänormaaleja. Niiden ei vain pitäisi kuulua ihmisen arkeen. En silti vastusta niitä, en. Kun itse haluaisin lukeutua niihin ihmisiin.
Olen ihminen joka haluaa valehdella asioistaan. Sanoa että kaikki on hyvin, vaikka asia olisikin täysin nurinkurin. Edelleenkin valehtelen terapeutilleni ja sanon että hyvin menee, vaikka oikeasti kaikki kaatuisi seinään päin. En osaa puhua asioistani. Kirjoittaminen luonnistuu paremmin. Sekin silti huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti