2011 give me a hope

Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikki! Jokaisella meistä on varmaan sama lupaus itselleen. Oli tai ei niin pidetään lupaus tänä vuonna :)

Ja ihan mielenkiinnosta kysyn tämän; Onko joku teistä onnistunut joskus pitämään uuden vuoden lupauksensa?  


Itse en ole ja yleensä sen lupauksensa jo rikkoo heti samassa kuussa kun on aloittanutkin. Tsemppiä kuitenkin kaikille ja paljon haleja! Lähden puolentoista tunnin kuluttua bussilla keskustaan ja siitä Turkuun juhlimaan. Joten tämä on viimeinen merkintäni tältä vuodelta sitten. 

Aamupaino 65.5kg. Että kaiketi alaspäin meno jatkuu, nyt kun vanhemmat palasi takaisin lomalta töiden pariin eikä ole syöttämässä täällä.
Katsotaan sitten mitä paino on ens vuonna :D (tää vuoden vaihde on aina yhtä vitsiä).

3.1.2011 punnitus! Silloin tulee kuva läskeistä havainnollistamaan tilannetta. Seuraava läski kuva tulee kun painan 60kg, kolmas läski kuva tulee kun painan 55kg ja neljäs ja lopullinen kuva tulee kun painan sen 50kg!

Välietappeja siis. Ja yritän etsiskellä alennusmyynneistä jotkut nätit housut itselleni ns. tavoitehousuiksi. En uskalla hirveän pieniä ostaa kun jos housut ei menis sillonkaan kun painaisin 50 kg. Ihmisillä on kuitenkin erikokoiset lantiot painosta riippumatta.
Kuten mun siskot, vaikka ne on samassa painoluokassa, eli liian lihavia. Mun isosiskolla on huomattavasti sirompi ruumiin rakenne kuin mun pikkusiskolla.

Täydellinen. 

i'm kinda busy

Kaiketi tämä on virallista että menen viettämään uuden vuoden Turkuun. Yhteen kaupungeista joita voin kutsua kodikseni. Mennään baariin kaverin kanssa ja katsomaan ilotulituksia!
En ole kyl mikään bilehile, meinaten että en osaa pukeutua tyylikkäästi pieneen mekkoon ja heiluttaa lanteita tanssilattialla.
Tuskin uskaltautuisin edes tanssimaan jos joku poika pyytäisi (ei ne taida enään tänäpäivänä pyytää edes). Keskityn kittaamaan sitä alkoholia kurkusta alas ja bongailemaan söpöjä poikia/miehiä.

Vaikkei tämä kuulostakaan mitenkään järkevältä ja edustavalta, mutta haluaisin kokeilla omat rajani alkoholin suhteen. Kuinka paljon pystyn juomaan ennen kuin filmi katkeaa ja virta sammuu? Tähän mennessä muistan kaikki mun kännäämiset, koska en ole tottunut alkoholin käyttäjä. Viimeisimmästä reissusta en muista kuinka paljon oikeasti join, mutta koko illan tapahtumat muistan. 

Haluaisin vetää kaverin kanssa kotona joskus kalsarikännit vain. Ei muuta.

sleep so you can dream

Mahdoinkohan mainita edellisessä tekstissä että mulle oli varattuna tiistaillekin Pace-tunti? No tiedättekö mitä kävi?
Unirytmi. Valvoin yhden todella ihanan ihmisen kanssa kolmeen asti kunnes mentiin nukkuu tai itse kukkusin koneella vielä hetken sen jälkeenkin.
Varttiavailla yhdeksän mun veli tuli huutaen kysymään aionko mä Paceen mennä? Käänsin kylkeäni ja heitin siveltimellä päin kun tuli vielä ärsyttämään.
Lopulta käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumistani.

Huomenna olisi tarkoitus mennä oikeasti nyt puntille! Sain houkuteltua mun siskon mukaan ja täten tämä haki isän kanssa sisäpelikengät sille!
Lisäksi pitää tämä unirytmi korjata! Kellohan on jo puolikuusi ja olen siis valvonut koko tämän ajan, en herännyt aikaisin.

Tunnustus; söin päivälliseks puolikkaan pizzan. 

go away, i don't need you

Tappelin tänään mun kaverin kanssa. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään bff tai muutakaan, musta tuntuu silti pahalta. Mä tiedän että se kadehtii mun elämää. Se kuvittelee että mun elämä on ruusuilla tanssimista ja täydellistä, että saan aina sen mitä haluan. 

Ehei... mun elämä ei ole täydellistä, mutta kyllä mä tiedän että parempi koti mulla on kuin hänellä. 

En tiedä johtuuko tämä tappelu siitä että en itse jaksa kaverin lapsellista käytöstä vai juuri kaverin lapsellisen käytöksen takia vai kenties jostain aivan muusta? 

Ja tämä typerä kränäkin lähti jostain vitun typerästä pelistä kuin WoW päätyen mun perhe-elämään ja sen täydellisyyteen ja sanoi lähteävänsä pois onlinesta häiritsemästä mun täydellistä perhe-elämää. 

Sainpahan päivän naurut... vaikka harmittaa aina tapella ihmisten kanssa, etenkin kun mulla ei ole niitä kavereita niin ruhtinaallisen paljon. 

Nuo kädet<3

Iloisempi asia on se että änkesin tosiaan sille Pace-tunnille tänään ja siellä oli yllättävän vähän porukkaa. Ja niin kuin mun piti mennä opastukseen, en ehtinytkään kun bussi mateli. Myöhästyin jopa vähän alkulämmittelystä mutta ehdein itse tunnille kuitenkin mukaan. 

Sisko lupasi tulla tällä viikolla mun kanssa kuntosalille! Ne menee huomenna äidin kanssa katsomaan sisäpelikenkiä. Sovittiin alustavasti torstaita, josko mentäisiin. 

Syömisiä en muista, mutta vähän liikaa vielä kuitenkin, kun joulun jäljiltä vatsalaukku venynyt. 

turvallinen arki

Arkeen on oikeastaan painonpudotus merkeissä hyvä palata. Itse aloitan sen nyt Pace-tunnilla. Varasin itselleni tunnin viikko sitten ja nyt olen iloinen että näin tein, koska eihän sitä muuten tulisi lähdettyä.
Huomenna uudestaan heti aamu yhdeksältä! Torstaina ajattelin mennä puntille taas kokeilemaan tuota ohjelmaani.

Paino on päässyt nousemaan melkeinpä lähtölukemiin kun uutta vaakaani olen testaillut tässä. Uusivuosi olisi vielä edessä joka perheessämme ainakin on jonkin sortin mässäilyä osittain. Päämääränäni olisi kyllä painua kaverin luokse aivan toiseen kaupunkiin. Eli siitä taas tiedä sitten mitä hän on kaavaillut (pitäisi varmaan varmistaa hänelle tulonikin ensiksi). Toivon että mullakin olis joskus noinkin kivaa (tai no niinhän mulla on kun on kaveri ja alkoholii).

Syömisistäni on turha puhua yhtikäs mitään, koska olen syönyt nälkää näkevien lastenkin puolesta.

Kate Moenning on viime aikoina saanut multa paljon rispektii! Tai siis ainoa syy miks katsoisin L wordia/lesboja on vaan Kate. Olen pienestä pitäen ihaillut erilailla pukeutuvia ja muista poikkeavia ihmisiä ja Kate on sellanen kyseisessä sarjassa. 

Tässä kohtaa Kate toimii myös mun thinspona. Ihan vain siksi että haluan kanssa flat chestin, koska vaatteet näyttää paljon tyylikkäämmiltä pienillä rinnoilla (jos kyseessä on poikatyyli ja lisäks tahdon kyllä että mulla on rinnat, mut en vaan tätä järkyttävää kokoo minkä nyt omistan). Lisäks Katen rooli L wordissa on niin jees että kadehdin vaan Shanen huolettoman elämän tyylii (ne pari jaksoo mitä oon ehtinyt katsomaan). 

Nyt kuitenkin täytyy mennä nukkumaan. Verikokeisiin täytyy aamulla lähteä koska nää oli jotkut tärkeet testit jotka ei jää tänne tarkistettavaks. 

Tsemppiä kaikille! 

merry xmas

Oikein hyvää joulua kaikille!

Mitä pukki on teille tuonut lahjaksi?

Omalla kohdallani päivä on mennyt oikein iloisesti. Herätessäni minut passitettiin kelkalla vastaan isosiskoa ja hänen poikaansa. Siispä potkuttelin -25°C  pakkasessa keuhkoni kylmäksi jonka jälkeen pääsin onneksi saunaan.
Tämän välillä sain ensimmäisen lahjani. Maton huoneeseeni. Innoissani en huonekaluista ja sisustuksista ole, sikäli kun itse ne mieluiten valitsen, mutta tämä oli oikein kaunis valkoinen karvamatto.
Seuraava lahja olikin käsityölasi veljeltäni. Todella kaunis yksilö, harmi etten täällä uskalla ottaa käyttöön.
Tädiltä sain valmistumislahjan marimekko-meikkipussi/toiletpussi ja 20€. Marimerkosta en niin perusta, mutta kelpaa! Joululahjaksi tuli lila lautanen, karkkia ja pyyhe (karkkeihin en taida koskea).
Lopulta pukki sitten toikin loput lahjat jotka olivat; Maija Poppanen DVD (rakastan tuota elokuvaa!), Kummankaa 1 & 2, (toivoin isosiskolta koska budjetti on erilainen kuin vanhemmilla), ajohanskat, ranskalainen manikyyri-setti (kynsilakkoja), kaksi city-taulua, kameran ja vaa'an.

Pidin lahjoistani oikein paljon. Olin eilen kaupassa että menen joulun jälkeen vaakaa itselleni katselemaan mutta ei näköjään tarvinnut !

Ruokailu on mennyt huonosti mutta maanantaille ja tiistaille on onneksi varattu pace-tunnit! Ja aloitan silloin punnituksen alusta, kun joulu tuli ja sotki laihdutuksen.

under hundred?

Herätys soi ensimmäisen kerran puol kahdeksalta. Tarkoituksena tosiaan oli mennä aamun Pace tunnille, mutta jostain syystä unet vei voiton tällä kertaa. Heräsin sit yhdentoista aikoihin jolloin mun isosisko tuli paikalle ja sit äkki lähdöllä salille kun päätin mennä pummikyydillä siskon ja äidin kans kaupungin suuntaan.

Treenasin salilla joku puolisentoista tuntia kunnes mun treeni oli valmis. Eli en tarvinnut sitä personal trainerin tuntii et saan oman ohjelman, riitti vain että kysyn neuvoo ja se nainen ystävällisesti neuvoi ja tulosti sitten tämän päivän ohjelman mulle! Ehkä tällä vedän kaks kuukautta, kunnes alan toivon mukaan olemaan pro ja voin itte kehitellä sen mieleiseks. En tiedä vielä.
Salila kuitenkin pitäis käydä 2-3 kertaa viikossa, itse ajattelin ehkä panostaa tuohon Paceen ja käydä salilla kerran viikossa. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu.

Olin joskus 3 aikaan kotona ja sisko oli vedellyt kaikki parsakana mössöt suuhunsa isän kanssa (onneks) joten mun piti mennä isosiskolle sitten syömään hänen kananuudelisoppaansa mutta söin kotona sittenkin vain ihan tavallisia mama nuudeleita.

Enkä tosiaan oo tänään mitään muuta syönyt, kaks lasillista Play maitokaakaoo join ja jotain suullisia PepsiMaxii mutta... mä en niin laske mun juomisia mukaan tähän syömisiin, ellei kysees oo monta lasillista.

i can just do it.

Tää viikko alkoi todella huonosti. Oon syönyt taas vähän enemmän jolla ei sikäli olisi mitään virkaa jos vain olisin saanut puhelimen käteeni ja uskaltanut soittaa salille ja varata Paceen paikan.
Yritän nyt huomenna mennä mennä aamutunnille (en oo kyllä vieläkään varannut paikkaa), mutta kai mä luotan siihen että siellä on tilaa, koska ihmiset on koulussa sekä töissä tai valmistelemassa joulua.
Mikäli niinkin kurjasti käy ettei tilaa ole niin jään sitten salille.

Huomenna menen hakemaan mun todistuksen kouraani, ilmoittaudun kortistoon ja jään kotiin joksikin aikaa tai/ja yritän etsiä mieleistä työpaikkaa. Tärkeimpien asioiden jälkeen häivyn taas salille. Aamun Paceen en pääsekään kun on joulujuhla yhdeksältä ja tunti alkaa 10 (ajattelin tosiaan että riittää kun käyn vaan noutaa sen paperin ja lähden).

Niin no oli mun aamupaino tosiaan kuitenkin 65.8kg, että eihän tuo minnekään ole muuttunut mutta ehkä ens punnituksessa sitten?
Joulu on kuitenkin taas niin ruokapainotteista juhlaa ja ikävä kyllä mä pidän ruuasta mutta yritän saada siitä mun vihollista siihen asti kunnes oon onnistunut laihtumaan tavoitepainooni.

Lisäksi tämä mässäily lisääntyy koska oon kotona, aikaa pitää tappaa jotenkin ja teen sen sitten syömällä ja olemalla koneella.

Oon päässyt tässä myös miettimään paljon omiani (kun ei tekemistä tosiaan ole ollut), että musta olisi aivan ihanaa jos mulla olisi kaveri mukana tässä laihdutuksessa. Sanomassa mulle että 'älä syö sitä siinä on xxx verran kaloreita!' kysymässä multa 'ootko jo salilla käynyt? mitä oot tänään syönyt?' toisin sanoen aiheuttaa mulle sen syyllisyyden tunteen, tukemassa mua tämän asian kanssa. 

Pystyn kyllä itsekin siihen, mutta yhdessä tälläinen olisi paljon antoisampaa. Itse olen kova puhumaan siskolleni kaloreista jos hän on kovasti herkkujen perään. Tiedän ettei hän puheistani välitä, mutta minä välitän siskoni terveydestä (joka oikeasti on suoraan ilmaistuna reilustikin ylipainoinen).

Siksihän tämä blogi on mulle ns. se kaveri jota kaipaan rinnalle tämän asian kanssa. Lukijoiden ja kommenttien kautta tiedän etten oo tämän asian kanssa yksin. Tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä jotka odottaa multa tuloksia (näin ainakin tahdon uskoa). 

Mitä sitten kun painan sen 50kg? Jatkan kirjoittamista, koska tahdon pitää myös huolen siitä että painan enemmän kuin yhden viikon sen 50kg! 

Kiitos siis teille jotka olette kommentoineet/lukeneet/ilmoittautuneet lukijoiksi blogilleni. Sillä on suuri merkitys mulle, koska silloin tiedän etten ole asian kanssa yksin. 

Vaikka tavoite painossani BMIn mukaan olisin lievästi alipainoinen, tarkoituksenani ei ole hankkia anorexiaa vaikka puhunkin ruokailuistani paljon siitä kuinka olen syönyt yllättävän vähän/paljon. 

Tarkoitukseni on vain laihtua keinolla millä hyvänsä. 

Nyt se on vain näin joulun alla todella haastavaa. 

2.28

Mun kropan suurin ongelma alue on mun rinnat. En pidä yhtään. Suorastaan inhoan näitä. Mun on vaikee löytää liivejä ensinnäkin jostain H&M, Gina Tricot... tai muut vastaavat josta sais 5€ yhdet liivit. Nyt maksan 20-30€ per liivit. Läskinä olo on kallista. 

Siks tää laihdutus onkin mulle niin tärkeetä. 

Tosin tänään (tai oikeastaan eilen) kaikki on mennyt pilalle. Söin kaks juusto sämpylää, valkospipulipatonkii ja jonkin verran upporasvakeittimes tehtyjä ranskalaisii.

Lisäks en taida huomenna ehtii edes Paceen koska kello on tulossa kolme ja oon tässä hereillä vielä joka meinaa sitä että nukun ainakin 12 jos saan rauhassa nukkuu (mut en saa kun äiti huutaa todennäkösemmin kymmenen aikaa mua hereille). 

Taidan siis osallistua vasta maanantai iltana Paceen jolloin parkkipaikallakin vois kaiketi olla tilaa. En viittis bussilla kulkee hikisenä. 

let me go

On palava halu muuttaa omilleen nyt kun koulu on loppunut. Pääkaupunkiseutu huutaa mun nimeä, sillä oon aina rakastanut isoja kaupunkeja ja tällä hetkellä Helsinki olis vaan se paikka minne haluaisin jos Suomen rajojen sisäpuolella pitäisi pysytellä.
Unelmahan olisi siis tietysti Amerikka tai Britannia tai sitten Japani.

Ja muuttohan ei ole mahdollista tällä hetkellä kun tulojakaan ei ole mutta sen mitä olen pystynyt säästämään niin olisi edes mukava päästä pois täältä pariksi viikoksi. Katselin kielikursseja Ef:ltä (josta olen kuullut kyllä kovinkin huonoa palautetta) ja 2 viikon kielikurssi maksaa Amerikkaan joku 1300€. Juu ei rahat riitä ihan siihen.
Lopulta päädyin katsomaan Ryanairin ja Air Francen lentoja ihan vain siksi että kielikurssit ei nappaa siinä mielessä että en voi vapaasti pomppia niin kuin tykkään (ja niissähän alkoholin suhteen mennään ihan nollassa).

.....kyllähän mä muuttaa pystyisin jos olis poikaystävä jakamassa vuokrat pääkaupunkiseudulla tai ylipäätänsä joka paikassa.

need pop & corn

Mua houkuttaa noi popcornit tuolla alakerrassa. Mä voin melkein kuulla että ne huutaa "radiofucks tule syömään ja mennään katsomaan Twilight Epäilys". 

Eikai tossa mitään enempää jos olisin sinne salille päässyt ni melkeen kai voisin syödäkin, vituttaa nää perjantait. Muutenkin ahdistaa niin vitusti kun kaupungin täytyy olla täynnä ihmisiä autojensa kanssa. Lisäks ei kiinnostas nuo popcornit sen takii että on paino pudonnut kerta alle 66kg:n. Vaikkakin 200g niin on tääkin alaspäin menoa kuin se että se oliskin tullut 200g lisää. (Ja toi paino varmasti nousee vielä takas jonnekin 66kg:n yläpuolelle mut toivotaan että ei!)

Toiseaalta tekis mieli mennä baariin ja vetää kännit mut enpä taida kaveria saada kun Suvi liikkuu Oonan kanssa nykyään enemmän ja kun mulla on aavistus aikaisempaan tekstiin viitaten että ne oli sopimassa kai jotain baarireissua (Suvihan on siis mun ainoo kaveri koulusta jota nään myös vapaalla).

Oon vaan nyt yksin himassa ja tarvin jotain tekemistä, tosin oon tässä miettinyt muutaman päivän että pitäisköhän kuvata kroppa nyt niin vois joskus huomata kai eronkin jos ikinäkään pääsen tuonne 50kg:hen. 

Oon jostain syystä vaan tosi hajalla tän koulun takii kun se jää pois ens viikolla kokonaan kun paperit työnnetään kouraan. Mulla ei oo poikaystävää joka vois täydentää mun elämää edes jotenkin kun koulu loppuu. 

down down and down

Vitutuksen multihuipentuma. Lähdin koulusta kesken kaiken että pääsen sinne kuntosalille kun olin sopinut sen naisen kanssa että tulisin puolenpäivä aikaa. Ajattelin et okei tahdon olla kotona hyvissä ajoin joten menen sitte aikasemmin. VITTU!
Kaikki parkkipaikat varattuina. Maksullisiin en edes hakeutunut. Sitten kun heitin lenkkiä uudestaan niin yksi auto oli lähdössä salinviereisestä 24h paikasta joten ajattelin että jes viimeinkin ja kiersin lenkin että saisin auton sitten paremmin ruutuunsa.
Sitten odotin nätisti toisella puolella että auto lähtee pois ja kun niin tapahtui niin ei, kun saatana joku horo akka änkee siihen paikalle. Vittu!

Olisi vaan tuossa kohtaa tehnyt mieli tervehtiä kansainvälisesti näyttämällä kesoa ja mennä vittu repimään se akka pois autosta ja ajaa se auto vittu akan vaginaan. Vittu.

Muutenkin koulussa alkoi ahdistaa ja totesin että oon menettämässä mun kaverin. En tiedä mistä Suvi puhui Oonan kanssa mutta sitten Nina oli vaan että 'kysykää radiofucksilt' ja mitään elettä ei tapahtunut. Mun oli pakko lähtee pois tajuten että enään ens vuonna mulla ei ole elämässä mitään. Ei mitään. Kukaan jätkä ei huoli läskiä tyttöystävää, en käy missään että kavereita saisin.
Oon vitun säälittävä.

newbie fail

Okei, tulin just sielt Pacest ja pakko sanoo että hävetti alkulämmittelys täydellisesti. Oma kordinaatiokyky ei ole parhaimpia joten mun on todellakin vaikea hahmottaa jotain askelsarjoja ja muita  mitä siinä vähän piti tehdä. Sit kun olin vielä siinä edessäkin niin jokseenkin vaan virnuilin itsekseni ja toivoin ettei kukaan kattonu mua.
En laitteissakaan aina loistanut niin täydellisesti. Jossain pakaralaitteessa mua molemmilla kierroksilla tultiin auttamaan kun en hallinnut hommaa oikein. Joo oon luuseri kaikessa.

Vaikka hävettikin niin pakko osallistua uudestaan! Sen verran hyvä fiilis kuitenkin liikunnasta tulee ja edelleen kaipaan tälläistä kroppaa;

first time... tomorrow again

Apua. Kävin hakemassa nyt kk-kortin tonne salille. Ja tänään sitten heti ensimmäistä kertaa osallistun Paceen. Pelottaa ja ahdistaa koska ne muut on vanhoi konkareita. On sinne kuulemma joku uus kans tulossa ekaa kertaa.
Mut oon silti varmasti ihan paska siellä enkä osaa mitään.

Kävin kyl ostaa ittelleni vielä housut sinne t-paita kun voi olla melkee mikä tahansa, mut trikoohousui multa löyty valmiina vaan kaprei enkä nyt niin mielelläni sääriä esittele. 

Huomenna lupauduin sille naisellel menee puntille jotta se voi sitten neuvoo mua ennen mitään personal trainerii. 45€/h on aika vitun kova palkka. Mua olis kiinnostanut ihan koko personal trainer paketti joka olis ollut sitte 100€.
Ehkä pyydän äidiltä seuraavalle kuulle tukee siihen. Tai sitten meen pt:lle vasta kun asun omillani niin osaan pitää paremmin ruokapäiväkirjaa. Kun tiedän tasan tarkkaan mitä syön ja kuinka paljon. En mä täällä kotona voi alkaa punnittee mun ruoka-annoksii.

Ainiin! Sain mun kaverilta kirjan lainaan ruokavalioista mikä sopii kullekin veriryhmälle. Selasin sitä tänään jo koulussa ja olin aika pettynyt siinä mielessä että A-ryhmälle kasvisruoka olisi parhain vaihtoehto sekä liikunnaksi jooga (joka mua tottakai kiinnostaa)! Mutta kun tykkään itte hirveesti lihasta! :(
Harmittaa sikäli että rakastan ruokaa ja rakastan syömistä mutta se mitä kaikkee paskaa ruuasta seuraa (läskii!) niiin se ei innosta, joten siksi ajattelin kokeilla tällästä. Painostan tästä lähtien enemmän niihin kasviksiin.

Siinä kirjassa oli listattuna vielä ruokia mitkä on hyvia sun ryhmälle ja mitkä neutraaleja ja sitten vielä nää haitalliset. Ootan innollaa että pääsen näyttää tota kirjaa äidille.
Tosin mua arveluttaa  että jos kauheesti nyt mainostan mun laihduttamista, äiti alkais epäilee jotain.

Lisäksi tämän päivän ruokasaldo näyttää tältä:
0,5 l vettä
Kalakeittoa

Mut pakko syödä jotain ennen Pacee ettei suoritukset laske sen takii että on hirvee nälkä. En oo vieläkään tottunut tähän vähäiseen ruokavalioon.

loser

Päivä mennyt pilalle. Pistin taas kaikkee paskaa suuhuni ja reippaasti.

Mä en tiedä pystynkö menee salille huomenna. Ei mulla ole mitään kunto-ohjelmaa. En osaa käyttää niitä laitteita, enkä tiedä mitä personal traineri maksaa tuolla paikassa. Paceenkin on vasta iltapäivällä opastus... enkä haluasi silloin mennä. Haluan aamulla kun porukkaa olisi vähän.
Ehkä ylitän itseni ja menen sinne, sillä perjantaina pace olisi aamulla ysiltä ja porukkaa olisi vähän.
Täytyy joko a) ajella sääret tai b) mennä hakee pitkät trikoot kaupasta.

Tein suunnitelman loppuvuodeks liittyen tuohon kuntosaliin. Kävisinkin tolla alekortilla vaan jumpissa eka, sen jälkeen ehdotan äitii josko se vois maksaa mun personal trainerin. Tarvitsen sellasen, oon niin amatööri siellä muuten ja hengaan yhdessä laitteessa vaan puol minuuttii kunnes siirryn toiseen ja mietin mitä seuraavaks.

Haluun kokee samanlaisen muodonmuutoksen. Tuosta likasta tuli yksinkertaisesti upee! Kyllä mä samaan pystyn. Ei enään lipsuilua, vaikka kuinka tää alku olis hankalaa mutta kauneuden eteen on tehtävä töitä ja kärsittävä. 

why i do this?

Ajattelin vain ihan selitellä miksi teen tämän. Miksi pidän tätä blogia.

Olen aina ollut perheen pienikokoisin, toisin sanoen hoikin. Pituus ennustuksenihan ylitin ja minusta tuli perheen pisin tyttö. En kuitenkaan koskaan ole ylipainoinen ollut toisin kuin perheeni. En vain koskaan ole ollut sinut kroppani kanssa. Liikunta harrastukset eivät ole ala-asteella juurikaan tulleet kysymykseen sairauteni takia ja tilanteen helpottuessa äiti tyrmäsi ehdotukseni täysin todeten vain "ne on jo harrastaneet koko ikänsä sitä, et sä voi siellä käydä".
Yläasteelle mennessäni muistan painaneeni alle 50kg ja olin joku 160cm. Pituutta tietenkin murrosiässä tulee lisää ja painoakin, etenkin osastolla ollessa kun liikunta on hyvinkin rajoitteista ja syöminen säännöllistä sekä pakollista.
Laihdutusyrityksiä yritin siinä jo vääntää mutta koskaan en kaloreista ja muistakaan ymmärtänyt mitään. Osastolta päästyäni asia unohtui kun kone ja netti odotti kotona. Kyllä olen koneesta ja netistä riippuvainen vaikka kyllä ilmankin pärjäisin täällä on vain helpompi olla omaitsensä kun reaalimaailmassa koulukiusaaminen ottaa vallan elämästäni.

Kasi luokka alkoi ja pääsin uuteen kouluun... painoni oli tainnut nousta 55kg:hen. Koin itseni isokokoiseksi niin kuin aina, kun luokalta löytyi vähänkin hoikempia tyttöjä. Lopulta kasiluokan talvella jouduin osastolle ja painoni nousi ja sen yhden kerran kun heseruokaa sain painoni nousi yli 60kg. Osastolla tuolle asialle oli hyvinkin vaikea tehdä mitään. Liikuntarajoitukset ja syömiset oli edelleenkin tarkkailussa. Yritin kyllä alkaa oksentelemaan mutta sitä jaloataitoa en koskaan oppinut ennen kuin kymppiluokalle siirryin.

Painoni taisi pyöriä siinä 62kg paikkeilla, asuin opistolla ja liikuin joka päivä kauppaan ja takaisin jonne oli reilu kilometri matkaa. Opiston ruokaa en syönyt vaikka ilmaista olikin. Söin omia ruokia illalla jolloin ruokailua ei ollut ja sitten menin vessaan oksentamaan. Jäin tästä piankin kiinni kun huonekaverini paljasti minut ja myöhemmin selvisi vanhemmilleni.
Keskeytin opiston ja palasin kotiin ja lihosin. Aloitin Ammattistartin (tällä nimellä luokka ei vielä pyörinyt) jossa kokkailimme aluksi ja söimme ruokamme. Lihosin lihosin lihosin.

Nyt viimeiset 4 vuotta painoni on pyörinyt 63kg-67kg välilä. Viime talvena alimmillaan taisi olla juuri tuo 63kg vaiko tänä kesänä peräti 62kg, mutta jostain syystä kun tilanne alkaa näyttää lupaavalta paino nousee.

Nyt tarkoituksenani on palata seiskaluokan mittoihin ja olla PERFECT 50kg.

Tässä ohessa myös äitini ei ole tilannetta helpottanut. Muistan juuri tuolloin 7luokalla kävin osasto kaverini kanssa ostamassa samanlaiset paidat. Itse ostin kokoa 38 kaverini kokoa 34/6. Äitini paidan nähdessään tokaisi minulle "Eikös olisi kokoa isompi pitänyt ostaa?"
Jälkeen päin olen miettinyt vain että "wou... joko meidän äidin silmissä on vikaa tai mussa tai vaatteissa kun oon yläasteen alusta asti käyttänyt samaa kokoa".

Lisäksi extrana tässä projektissa on se että entinen poikakaverini joskus olisi tahtonut nostaa minut syliinsä. En uskaltanut antaa hänen tehdä sitä koska painan niin paljon. Seuraavan mahdollisen poikakaverin joka kelpuuttaa minut en tahdo sanoa hänelle sitä samaa.

Haluan olla täydellinen omissa silmissäni.

i hate you pain

Heräsin aamulla migreeniin. Nousin ja lähdin metsästämään särkylääkettä jonka äiti sitten antoi mulle.  Piti mennä vaan puoleksitoista tunniksi nukkumaan, mutta särky ei ainakaan ohi ollut mennyt kokonaan. Kerroin äidille että särkee vielä joten kouluun ei tarvinnut mennä. Eihän mun muutenkaan enään, mutta haluaisin olla mun kavereiden kanssa vielä nämä viimeiset päivät ennen kuin valmistun. Tuun näkee harvemmin kaikkia... tai ainakin mun yhtä parhainta kaverii, muita tuskin nään enään koskaan.

Vihaan migreeniä. En koskaan tiedä miten olisi helppo olla, kun kuitenkin koko ajan vaan särkee ja särkee, mieli tekisi itkeäkin mutta se lisää särkyä.

Nyt särky on onneksi häipynyt paitsi pieni pistos tuntuu vielä. Ajattelin jos kuluttaisin päivän katsomalla Shrek 4, jonka jälkeen siirtyisin Twilight Epäilys.

Aamupaino oli tänään 66.2.... alas päin ollaan menossa mutta olis se kiva jos tämä näkyisi kropassa jo.

you eat shit, you are shit

Tää päivä on mennyt pieleen. Oon vaan vetänyt paskaa suuhuni liikaa ja vaikka eilen ajattelin aloittavani 2468-dieetin niin epäonnistuin. Täytyy olla vahvempi huomenna.

Ajattelin jos en menisi huomenna kouluun, menisin kymmeneltä kokeilemaan Pacea, mikäli tilaa olisi. Jos ei niin ostaisin vaan sen kortin ja pakenisin kouluun. Tai menisin vasta koulun jälkeen (toisin sanoen ruokatunnilla) vaan puntille. Pakko saada tätä läskiä pois. Sen verran tiedän ettei se syömättömyys heti auta, mutta täytyy silti senkin perään katsoa etten mitä tahansa paskaa suuhuni tunge.

Tää päivä on syömisen lisäksi mennyt nukkuessa ja itkiessä.

i don't wanna let you go

Ahdistaa ja pelottaa. Itkettää ja väsyttää.

Mun koirani ei voi hyvin. Sen jalat pettää altaa välillä, se oksentelee entistä enemmän. En kestä jos joudun luopumaan siitä, mutta en kestä sitäkään jos se on noin kipeenä. Rakastan tuota koiraa enemmän kuin ketään muuta eläintä aikaisemmin. Mä tiedän että mun koira rakastaa myös mua.
Muistan sen kerran kun oltiin katsomassa niitä pentuja ja nappasin koko ajan vain tätä syliin, tajuamatta että se oli hän koko ajan. Lopulta haku hetkellä esitin pyynnön vanhemmille josko ne voisivat tuoda pentueen ainoan naaras koiran. Vanhemmat toteutti mun pyynnön.

Vuosien mittaan oon huomannut että mun koira haukkuu aina innoissaan mulle kun oon tullut kotiin joltain reissulta. Se on huomannut jos mua on joku harmittanut ja tullut lohduttamaan. Ensimmäisenä hän pyytää multa rapsutusta.
Ja mä itse koulutin mun koiran. Opetin sitä istumaan vaikka periaatteessa ei olis tarvinnut koska se on aina mun mielestä ymmärtänyt pyyntöjä.
Se ei oo ikinä purassut mua niin kuin muita meidän perheessä.

Mä rakastan tota koiraa enkä halua luopua mun ainoasta ystävästä joka ei kerro mun asioita eteen päin ja sekä kohtelee mua kiltisti.

weak

Istun yksin pimeässä huoneessa, koska valot on mäsänä. Hajosi viime yönä vessareissun aikana. Ainoat valonlähteet on tietokone ja televisio jossa pyörii mun lempibändin DVD. Hirvee nälkä painaa mun mahassa, päätin helpottaa oloo ja syödä granaattiomenan. 74kcal, mut ehkä nää vie nälän tunteen paremmin jos syön yksitellen näitä siemeniä.

Katson tän DVD'n ja ehkä jonkun toisenkin ennen kuin menen nukkumaan. Ei tartte kestää tätä tunnetta pitempään. Tiedän että nää ensimmäiset päivät on hirveimpiä mutta mä en luovuta. En näin pian.

Enhän mä voi tehdä pimeässä huoneessakaan mitään.

Rakastan tätä kappaletta.

ensimmäinen askel

Otin tänään ensimmäisen askeleen kohti 50kg:ta. Kävin vaa'alla aamulla ja painoin sen 67kg mikä oli sama kuin muutama viikko sitten. Tietenkin olin pettynyt, koska toivoin että paino olisi huomaamattomasti pudonnut viikkojen aikana. No parempi syy aina aloittaa tämä painonpudotus! En ikinä kestä sitä että paino menee yli 70kg, jota se oli yksi kesä viikon kaksi, kunnes taas putosi. 

Töiden jälkeen lähdin suorinta tietä kohti kuntosalia jossa olen kaavailut tämän kiinteyttämisen niin kuin itse tätä painonpudotusta ajattelin kutsua. Kyselin siellä kk-korteista ja yhdistelmäkorteista, hinnoista ja muista. Selvisi että opiskelijahinnat pätevät ihan koko aukioloajan opiskelijoille, kun taas aamupäivällä opiskelijoiden hinnat toimivat kaikilla. 

Yhdistelmäkortin omistaessa voi mennä vaikka kuntosalin jälkeen suoraan jumppaan ja käyntejä ei mene niin kuin 10-kortista. 

Yhdistelmäkortti olisi nyt vielä alennuksessakin joten taidanpa mennä sen hakemaan itselleni heti maanantaina. Tai keskiviikkona, riippuen ihan koulusta. 

Tarkoituksena olisi kuitenkin aloittaa tässä kuussa, koska kaikkihan änkeävät salille heti tammikuussa tehtyään uudenvuodenlupauksen. En halua kuulua siihen joukkoon. 

Tämän päivän ruokasaldo näyttää tällä hetkellä tältä:

Päärynä Piltti
Sämpylä & tee

stop calling stop calling i don't wanna hear anymore

Vihaan puhelimessa puhumista. Ahdistaa soittaa tuntemattomalle. Vituttaa puhua tietyn kaverin kanssa, koska tiedän että ei ole olemassa puhelua joka kestää yli  5 minuuttia ilman että hän suuttuu minulle. Tiedän etten ole täydellinen, mutta tiedän sen myös ettei hänkään ole.
Paskinta koko hommassa on se, että kun hän suuttuu jostain pienestä asiasta, lyödään luuri korvaan, kiukutellaan ja ollaan hiljaa kunnes kysytään "Saanko mä jatkaa?", haistatellaan,  jos toistan nämä samat asiat hänelle hän ihmettelee mikä nyt tuli? Miksi näin tein?

Aikaisemminkin löin hänelle kaksi kertaa luurin korvaan. Hän soitti takaisin ja vastasin koska tiesin että on turhaa edes yrittää vihoitella hänelle. Tässä kaverisuhteessa vain täytyy olla se kypsempi osapuoli vaikka kuinka vituttaa. Ärsyttää vain tapella puhelimessa. Ja lopulta kaveri suuttui minulle siitä kuinka omistan kolme tietokonetta ja siitä kuinka en kertonut sen kolmannen koneen hankinnasta ja kertoi että olisi ollut kiva jos olisin kertonut niin hän olisi voinut tulla katsomaan. Saanenko kysyä millä rahalla dear? Sulla kun ei tunnu ikinä olevan rahaa tulla tänne. Hän suuttui siitä kuinka minulla on digijärkkäri, tv, dvd-soitin, iPhone, iPod... kaksi Applen konetta.

Ehei... En ole hankkinut tavaroitani todellakaan yhdellä ja samalla kertaa. Ensiksi sain rippilahjaksi ensimmäisen pöytäkoneeni. kannettavan Applen ostin sairaspäivärahoilla, kolmannen Applen ostin 20€ käytettynä. iPhonen ostin sairaspäivärahoillani.

En käsitä... miten joku voi edes suuttua moisesta? Kyllä tiedän että kaveriini verrattuna minulla on paremmat mahdollisuudet hankkia kaikkea materialistina, mutta en todellakaan ikinä rupea sitä anteeksi pyytelemään häneltä, että saan aikaiseksi säästettyä ja hankittua kaikkea turhaa!

Vihaan sosiaaliasia tilanteita tälläisten seikkojen takia. Tämän takia dataan yksin himassa tekemättä mitään.

Okei niillä kenellä toimii MKO inspiraationa niin mulla toimii korealaiset. Tai ylipäätänsä aasialaiset. Jos kukaan ei ole sattunut huomaamaan niin heidän geeninsä ovat erilaiset kuin eurooppalaisilla tai amerikkalaisilla. He eivät ole tälläisiä norsuja niin kuin me olemme. Toki heidänkin keskuudessaan on ylipainoisia mutta paljon vähemmän kuin Amerikassa tai Suomessa. 

Miksi taas Korealaiset? Miksei Japanilaiset? No... Korealaiset ovat pitkiä ja hoikkia. Japanilaiset ovat taas pelkästään hoikkia. Naisten keskipituus siellä on 160cm ja miehillä 170cm. Korealaisista en tiedä mutta mitä olen törmännyt niin kyllä naiset ovat olleet yli 160cm. 

Pakko häipyä tekemään vatsalihaksia. Ei tämä vatsa tästä itsestään katoa.