En osaa kuvailla tämän hetkistä mielentilaani ja tunnettani. Normaali se ei ainakaan ole. Ehkä masentuneisuuden ja kateellisuuden yhdistys. Selkeästi sanottuna, olen kateellinen asioista joka masentaa minua tietyssä määrin.
Inhottaa katsoa kun ihmiset ympärilläsi toteuttavat unelmiaan ja itse vain katsot vierestä kuinka mielesi rajoittaa sinua tekemästä mitään radikaalia. En ole koskaan oikeastaan ollut hyvä kestämään isoja muutoksia elämässäni. Esimerkiksi koulun vaihdokset ovat olleet tuskaa. Nyt aikuisuuden myötä olen kyllä huomannut viihtyväni amiksessa viimeiset kaksi vuotta, vaikka olinkin ollut ahdistunut ensimmäisenä talvena.
Ehkä asiat alkaa menemään parempaan suuntaan.
Vaikken saakaan toteuttaa unelmiani. Tai sitten tyypillinen klisee; mua odottaa joku vielä hienompi asia!
Ehkä odottaa, ehkä ei. Maassa on tällä hetkellä yli 6.7 miljardia ihmistä. Voiko kaikkia varten tosiaan olla jotain? Vastaus on; ei.
En usko että kaikista 6.7 miljardista ihmisestä voi tulla julkkis, tai kaikki voittaisi lotossa. Asiaa lieventää tietty se että nämä osingot jaetaan. Tietenkin on vielä muita asioita mitä voisi listata tähen, mutta se olisi turhaa.
Kaikki ei voi kaikkea saada ja luulen että itse kuulun tähän ryhmään.
En silti voi kieltää sitä etten ole saanut mitään, mutta mielestäni minulta on viety enemmän pois kuin annettu. Tietenkin tähen kohtaan voisi joku tulla ja pistää paremmaksi, mutta jokaisella on oma mittapuunsa tämän suhteen.
Silti toivoisin saavani elämälleni edes tarkoituksen. Syyn minkä takia jaksaa elää.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
tiistai 7. heinäkuuta 2009
joka päivä aina yksi syy lisää.
Olen herkistynyt ja itken entistä helpommin. Löydän aina syyn lopettaa tähän, mutta koskaan en ole rohjennut. Pelkään kuolemaa tai tarkemmin mitä sen jälkeen tapahtuu. Tapahtuuko mitään?
Ystäväni kaveri on ollut kuollut, mutta saatu elvytettyä takaisin elävien kirjoille. En kuitenkaan ole kehdannut kysyä mitään siihen liittyvää vaikka kyseisen ihmisen olen nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan.
Haluan uskoa siihen kun kuolee, syntyy takaisin jonain toisena ihmisenä ja siihen, että minullakin on ollut joskus ns. "entinen elämä".
Ikävä vain on se että näistä ei ole mitään todisteita.
Yritin kyllä 5-vuotta sitten tehdä itsemurhan, mutta en uskaltanut.
Paskamainen ihminen.
Ystäväni kaveri on ollut kuollut, mutta saatu elvytettyä takaisin elävien kirjoille. En kuitenkaan ole kehdannut kysyä mitään siihen liittyvää vaikka kyseisen ihmisen olen nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan.
Haluan uskoa siihen kun kuolee, syntyy takaisin jonain toisena ihmisenä ja siihen, että minullakin on ollut joskus ns. "entinen elämä".
Ikävä vain on se että näistä ei ole mitään todisteita.
Yritin kyllä 5-vuotta sitten tehdä itsemurhan, mutta en uskaltanut.
Paskamainen ihminen.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Auta mua
Ahdistus. Tuska. Stressi. Anorexia. Huumeet. Seksi. Masennus. Rakkaus.
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa. Tai sitten on. Joskus käy niin että paskaa heitetään enemmän henkilö Å:n päälle kuin henkilö C:n.
Omalla kohdalla tätä paskaa on heitettu päälle aivan liikaa jo vuodesta 1997 alkaen koulukiusauksesta hiipumalla enemmän ja enemmän vakavamman puoleiseksi ja lopulta johdattaen sen masennukseen josta ei pääse pois. Ei, vaikka kuinka olisit osastolla hengaillut ja psykologin testeissä käynyt ja siirtyen lopulta avohoitoon ja lääkkeisiin. Paskan tippuminen niskaan sattuu edelleen, eikä sateenvarjoon ole sitä rahaa.
Tilanne on tämä, että jos ei masenna alkaa kiinnostaa muut asiat joiden ei pitäisi kuulua ihmisen arkeen. Anorexia/bulimia ja huumeet. Jos liikkuisin enemmän porukoissa tai edes sellaisissa piireissä joissa jotkut satunnaiset vain käyttävät aineita, olisin melko varma että itsekin tällä hetkellä lukeutuisin siihen porukkaan.
Itselläni on paljon asioita joista haluaisin kertoa ihmisille, mutta jotkut asiat on vain pidettävä salassa. Kuten edellä mainitut, mutta ongelma on se etten halua omana itsenäni, julkisena itsenäni myöntää noita asioita, jotka ovat epänormaaleja. Niiden ei vain pitäisi kuulua ihmisen arkeen. En silti vastusta niitä, en. Kun itse haluaisin lukeutua niihin ihmisiin.
Olen ihminen joka haluaa valehdella asioistaan. Sanoa että kaikki on hyvin, vaikka asia olisikin täysin nurinkurin. Edelleenkin valehtelen terapeutilleni ja sanon että hyvin menee, vaikka oikeasti kaikki kaatuisi seinään päin. En osaa puhua asioistani. Kirjoittaminen luonnistuu paremmin. Sekin silti huonosti.
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa. Tai sitten on. Joskus käy niin että paskaa heitetään enemmän henkilö Å:n päälle kuin henkilö C:n.
Omalla kohdalla tätä paskaa on heitettu päälle aivan liikaa jo vuodesta 1997 alkaen koulukiusauksesta hiipumalla enemmän ja enemmän vakavamman puoleiseksi ja lopulta johdattaen sen masennukseen josta ei pääse pois. Ei, vaikka kuinka olisit osastolla hengaillut ja psykologin testeissä käynyt ja siirtyen lopulta avohoitoon ja lääkkeisiin. Paskan tippuminen niskaan sattuu edelleen, eikä sateenvarjoon ole sitä rahaa.
Tilanne on tämä, että jos ei masenna alkaa kiinnostaa muut asiat joiden ei pitäisi kuulua ihmisen arkeen. Anorexia/bulimia ja huumeet. Jos liikkuisin enemmän porukoissa tai edes sellaisissa piireissä joissa jotkut satunnaiset vain käyttävät aineita, olisin melko varma että itsekin tällä hetkellä lukeutuisin siihen porukkaan.
Itselläni on paljon asioita joista haluaisin kertoa ihmisille, mutta jotkut asiat on vain pidettävä salassa. Kuten edellä mainitut, mutta ongelma on se etten halua omana itsenäni, julkisena itsenäni myöntää noita asioita, jotka ovat epänormaaleja. Niiden ei vain pitäisi kuulua ihmisen arkeen. En silti vastusta niitä, en. Kun itse haluaisin lukeutua niihin ihmisiin.
Olen ihminen joka haluaa valehdella asioistaan. Sanoa että kaikki on hyvin, vaikka asia olisikin täysin nurinkurin. Edelleenkin valehtelen terapeutilleni ja sanon että hyvin menee, vaikka oikeasti kaikki kaatuisi seinään päin. En osaa puhua asioistani. Kirjoittaminen luonnistuu paremmin. Sekin silti huonosti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)