Ajattelin vain ihan selitellä miksi teen tämän. Miksi pidän tätä blogia.
Olen aina ollut perheen pienikokoisin, toisin sanoen hoikin. Pituus ennustuksenihan ylitin ja minusta tuli perheen pisin tyttö. En kuitenkaan koskaan ole ylipainoinen ollut toisin kuin perheeni. En vain koskaan ole ollut sinut kroppani kanssa. Liikunta harrastukset eivät ole ala-asteella juurikaan tulleet kysymykseen sairauteni takia ja tilanteen helpottuessa äiti tyrmäsi ehdotukseni täysin todeten vain "ne on jo harrastaneet koko ikänsä sitä, et sä voi siellä käydä".
Yläasteelle mennessäni muistan painaneeni alle 50kg ja olin joku 160cm. Pituutta tietenkin murrosiässä tulee lisää ja painoakin, etenkin osastolla ollessa kun liikunta on hyvinkin rajoitteista ja syöminen säännöllistä sekä pakollista.
Laihdutusyrityksiä yritin siinä jo vääntää mutta koskaan en kaloreista ja muistakaan ymmärtänyt mitään. Osastolta päästyäni asia unohtui kun kone ja netti odotti kotona. Kyllä olen koneesta ja netistä riippuvainen vaikka kyllä ilmankin pärjäisin täällä on vain helpompi olla omaitsensä kun reaalimaailmassa koulukiusaaminen ottaa vallan elämästäni.
Kasi luokka alkoi ja pääsin uuteen kouluun... painoni oli tainnut nousta 55kg:hen. Koin itseni isokokoiseksi niin kuin aina, kun luokalta löytyi vähänkin hoikempia tyttöjä. Lopulta kasiluokan talvella jouduin osastolle ja painoni nousi ja sen yhden kerran kun heseruokaa sain painoni nousi yli 60kg. Osastolla tuolle asialle oli hyvinkin vaikea tehdä mitään. Liikuntarajoitukset ja syömiset oli edelleenkin tarkkailussa. Yritin kyllä alkaa oksentelemaan mutta sitä jaloataitoa en koskaan oppinut ennen kuin kymppiluokalle siirryin.
Painoni taisi pyöriä siinä 62kg paikkeilla, asuin opistolla ja liikuin joka päivä kauppaan ja takaisin jonne oli reilu kilometri matkaa. Opiston ruokaa en syönyt vaikka ilmaista olikin. Söin omia ruokia illalla jolloin ruokailua ei ollut ja sitten menin vessaan oksentamaan. Jäin tästä piankin kiinni kun huonekaverini paljasti minut ja myöhemmin selvisi vanhemmilleni.
Keskeytin opiston ja palasin kotiin ja lihosin. Aloitin Ammattistartin (tällä nimellä luokka ei vielä pyörinyt) jossa kokkailimme aluksi ja söimme ruokamme. Lihosin lihosin lihosin.
Nyt viimeiset 4 vuotta painoni on pyörinyt 63kg-67kg välilä. Viime talvena alimmillaan taisi olla juuri tuo 63kg vaiko tänä kesänä peräti 62kg, mutta jostain syystä kun tilanne alkaa näyttää lupaavalta paino nousee.
Nyt tarkoituksenani on palata seiskaluokan mittoihin ja olla PERFECT 50kg.
Tässä ohessa myös äitini ei ole tilannetta helpottanut. Muistan juuri tuolloin 7luokalla kävin osasto kaverini kanssa ostamassa samanlaiset paidat. Itse ostin kokoa 38 kaverini kokoa 34/6. Äitini paidan nähdessään tokaisi minulle "Eikös olisi kokoa isompi pitänyt ostaa?"
Jälkeen päin olen miettinyt vain että "wou... joko meidän äidin silmissä on vikaa tai mussa tai vaatteissa kun oon yläasteen alusta asti käyttänyt samaa kokoa".
Lisäksi extrana tässä projektissa on se että entinen poikakaverini joskus olisi tahtonut nostaa minut syliinsä. En uskaltanut antaa hänen tehdä sitä koska painan niin paljon. Seuraavan mahdollisen poikakaverin joka kelpuuttaa minut en tahdo sanoa hänelle sitä samaa.
Haluan olla täydellinen omissa silmissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti