this is not real

Epätodellinen tila on vain syventynyt iltaa kohden. Elämme neljättä päivää tätä vuotta ja tunnen olevani jo täysin hukassa itseni kanssa. Mun sydän haluaa päästä opiskelemaan ja oppimaan asioita, mutta mieli huutaa lepoa ja rauhaa. Kroppa taas kiljuu läskien takia.

Olisi niin paljon tehtävää, mutta en tiedä mistä aloittaa.

Kaavailen joka päivälle aina jotain, mutta lopulta tuntuu vain että jämähdän sänkyyni kiinni enkä saa enään aikaiseksi tehtyä mitään. Pelkään lamaantuvani.
Huomenna on pakko pistää herätys ajoissa ja nousta ylös ja raahata läskit kaupungille. Kirjasto olisi ihanteellinen paikka oleskella, mutta samalla tahtoisin kovasti salille.
Sali aukeaa kahdeksalta, kirjasto aukeaa kymmeneltä sekä ostari. Menisin tottakai eka salille jos kehtaisin julkisiin suihkuihin mennä.

Olen hukassa.

Miksen vaan voisi olla jo entuudestaan laiha niin ei tarvitsisi keskittyä laihduttamiseen. Mä vihaan itseäni tällä hetkellä ja toivon että voisin olla edes vähän enemmän aktiivisempi elämäni suhteen.