run away

Ei mulla yleensä mitään ongelmaa liikunnan suhteen ole. Ainoa mikä tekee siitä vaikeaa on sen alotitaminen. Esimerkiksi kesällä voin ihan hyvin aloittaa lenkkeilyn, mutta sitten kun tulee sadepäivä niin sitten se jää taas kokonaan ja aloittaminen vaikeutuu.
Ei se sade silti juoksemista estä mutta lähinnä pelkään puhelimeni puolesta joka mittaa lenkin pituuden, tahdin jnejne että jos se menee pilalle sateesta.

Oon vähän kaavaillut tälläsen Nike+ rannekkeen ostoa. Tosin rannekkeella onkin hintaa 85€ joten miksi sitten ostaa kun puhelimessa kerta sama toiminto olemassa?

Tosin bongasin juuri uudemman version kyseisesti mittarista ja sanoisinko että hinta pompsahti hyvinkin korkealle muttei kuitenkaan mahdottomiin! 

Kyllä jos ei tullut jo selväksi olen hyvinkin materia liikkuuja. Lenkillä pitäisi olla Niken tai muun vastaavan brandin urheiluvaatteet päällä ja nyt nämä kaiken maailman laskurit. 

Mutta, kenelläkään hyviä vinkkejä jaettavaks miten sais itsensä liikkumaan muuta kuin tuon sään perusteella? 

you are just fat

Olen viettänyt tämän vuoden pelkästään kotona niin oudolta kuin se tuntuukin.
Tänään äiti kysyi kuinka paljon olen lihonnut koska mahani pömpöttää selkeästi.

En ole oikeasti juurikaan lihonnut, mutta enpä ole laihtunutkaan.
"Keäslomalla" lähtee -10kg. Sopiiko?

Sitten olen jopa alle 60kg.

70kg ei mene rikki. Se ei mene enään koskaan rikki.

born this way

Olen kolme kuukautta homehtunut kotona tekemättä mitään. Ahdistavaa.

Tämä johtuu täysin siitä että tein ison suunnan muutoksen elämässäni ja en viitsi hakeutua mihinkään töihin/kouluun.

fly far away

Mun viikon suunnitelmat tuhottiin epävarmuudella. 

Huomenna olisi Helsingissä keikka ja kun ajomatka kestää sen 4 tuntii en välttämättä pääse ellen nappaa lentokonetta ja hurauta sillä menee. Samaan aikaan pitäs varautuu etelänmatkaa jota ei välttämättä tule jos mummi ei pääsekään tai keksii jotain muuta ja lähtö olis tiistaina sinne jos pitäs lähtee. Viimeistään kai torstaina. 

Pelkään vaan että missaan taas tän keikan ihan turhaan jos ei lähdetäkään. Tosin tuhlasin just 100€ yhteen levyyn joka julkastaa maaliskuussa. 

Sanoin äidille kyllä että meen sitte festarille jos tää bändi tulee, oli ne sitten missä päin suomea tahansa. Mun on pakko nähdä ne edes joskus. 

(vaikka tajusin että ne saattaa hyvinkin tiistaina lähteä pois suomesta mutta tuskin siihen aikaa milloin itse olisin lähdössä. olisiko edes hienoa törmätä siihen bändiin lentokentällä?! olisi!!!)

find your freedom in the music

Ahdistaa kaikin puolin. Olen valvonut yöt ja nukkunut päivät. Olen hukassa itseni ja maailman kanssa.
En ole edes jaksanut keskittyä laihduttamiseen. En ole oikeastaan jaksanut keskittyä mihinkään. Olen tapellut kaverin kanssa, koska en jaksa sen käyttäytymistä mua kohtaan.

Mitään musiikkiakaan en jaksa kuunnella, mutta kuuntelen koska se helpottaa. Ongelmani on vain se etten löydä mielentilaani sopivaa musiikkia. Kuuntelin osastolla paljon räppiä. Nyt sekään ei sovi.

Vanhemmat lähtivät laivalle. Olen siskon kanssa kahdestaan kotona ja mieleni olisi tehnyt häipyä lähi baariin vetämään kännejä, mutta en viitsi. Ei ole rahaa. Enkä jaksaisi edes kävellä sinne saakka, koska ei kiinnosta kävely. Silti lenkin tahtoisin tehdä nyt yöllä. Voisin huutaa tuskani pois. En usko että se katoaisi, mutta huutaminen helpottaa.
Menen 17. päivä keikalle. Ehkä siellä voin purkaa oloni? Sääli etten tiedä bändin koko tuotantoa, saatikka osaa sanoja jotta voisin mukana laulaa. Ehkä opettelen tämän kiertue albumin lempi biisit ulkoa?


Yuki Kajiura - Hear Our Prayer


Paleface - Helsinki - Shangri-La


Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa


Janne Hurme - Kirje


Anna Eriksson - Lintu


Anssi Kela - Jennifer Aniston



Vähän nyt jotain musaa mistä tykkään ja mitä oon kuunnellut. Joitakin oon kuunnellut viimeks yläasteella mutta pidän silti.
Ja nyt oikeastaan Anssi Kelan biisi iskee omaan elämään kertsin suhteen.

this is not real

Epätodellinen tila on vain syventynyt iltaa kohden. Elämme neljättä päivää tätä vuotta ja tunnen olevani jo täysin hukassa itseni kanssa. Mun sydän haluaa päästä opiskelemaan ja oppimaan asioita, mutta mieli huutaa lepoa ja rauhaa. Kroppa taas kiljuu läskien takia.

Olisi niin paljon tehtävää, mutta en tiedä mistä aloittaa.

Kaavailen joka päivälle aina jotain, mutta lopulta tuntuu vain että jämähdän sänkyyni kiinni enkä saa enään aikaiseksi tehtyä mitään. Pelkään lamaantuvani.
Huomenna on pakko pistää herätys ajoissa ja nousta ylös ja raahata läskit kaupungille. Kirjasto olisi ihanteellinen paikka oleskella, mutta samalla tahtoisin kovasti salille.
Sali aukeaa kahdeksalta, kirjasto aukeaa kymmeneltä sekä ostari. Menisin tottakai eka salille jos kehtaisin julkisiin suihkuihin mennä.

Olen hukassa.

Miksen vaan voisi olla jo entuudestaan laiha niin ei tarvitsisi keskittyä laihduttamiseen. Mä vihaan itseäni tällä hetkellä ja toivon että voisin olla edes vähän enemmän aktiivisempi elämäni suhteen. 

i'm not perfect yet

Otin läskikuvan pois.


Tämän päivän ruokasaldoon kuuluu;
- 2-3 mandariinia (söin siskon pojan kanssa puoliksi joten en tarkkaa lukua tiedä)
- Nuudelit alle 70kcal.

En tiedä... 90g pussi ja 100g olisi 70kcal. Epätodellista.

Aamupaino oli 66.2kg

Editoin tähän merkintään huomenna vaikka sivuprofiilikuvan. After kuvia ei ikävä kyllä tässä vaiheessa vielä ole, kun alussa vasta tämä matka on.

Nyt kaikki saitte hirveät traumat ja katoatte pois kannustamasta. Mutta tiedoksi! Lupaan laihduttaa! Lupaan! Pystyn siihen kyllä. Uskokaa mua.

En mennyt tänään kylläkään kaupungille, mutta huomenna yritän ettii tavotehousut ja menen salille! Oikeasti.

happy drunk new year

Vuoden vaihde sujui tosiaan bilettäessä Onnelassa. En muista edes kuinka paljon join mutta hauskaa oli kaverin kanssa ja ajantaju ja kaikki paska tuli siinä kun lähdettiin narikkaan jonottaa takkeja. Olin sammumispisteessä koko sen kaks tuntii mitä hengattii jossai rappukäytäväl ja odotettiin taksia joka lupasi tulla mutta ei koskaan ilmaantunut paikalle.

Tämä kännireissu ei mitenkään ollyt hyväksi painolle koska oli taas 66 puolella. Mut kyseessa tietty oli ilta paino ja kaikkee, et huomenna punnitus, kuva ja mittaus! Sit meen hakee jotkut tavotehousut aletangosta ja oma rääkkäysalkaa.

Puntille en viitsi mennä kun kuukautiset alkoi juuri ja silloin en oikein mitään tykkää tehdä. Tammikuun loppuun mennessä yritän painaa ainakin 63 kg. Mieluiten tähtään alemmas, mutta tuo on tämän kuukauden tavoite paino!

2011 give me a hope

Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikki! Jokaisella meistä on varmaan sama lupaus itselleen. Oli tai ei niin pidetään lupaus tänä vuonna :)

Ja ihan mielenkiinnosta kysyn tämän; Onko joku teistä onnistunut joskus pitämään uuden vuoden lupauksensa?  


Itse en ole ja yleensä sen lupauksensa jo rikkoo heti samassa kuussa kun on aloittanutkin. Tsemppiä kuitenkin kaikille ja paljon haleja! Lähden puolentoista tunnin kuluttua bussilla keskustaan ja siitä Turkuun juhlimaan. Joten tämä on viimeinen merkintäni tältä vuodelta sitten. 

Aamupaino 65.5kg. Että kaiketi alaspäin meno jatkuu, nyt kun vanhemmat palasi takaisin lomalta töiden pariin eikä ole syöttämässä täällä.
Katsotaan sitten mitä paino on ens vuonna :D (tää vuoden vaihde on aina yhtä vitsiä).

3.1.2011 punnitus! Silloin tulee kuva läskeistä havainnollistamaan tilannetta. Seuraava läski kuva tulee kun painan 60kg, kolmas läski kuva tulee kun painan 55kg ja neljäs ja lopullinen kuva tulee kun painan sen 50kg!

Välietappeja siis. Ja yritän etsiskellä alennusmyynneistä jotkut nätit housut itselleni ns. tavoitehousuiksi. En uskalla hirveän pieniä ostaa kun jos housut ei menis sillonkaan kun painaisin 50 kg. Ihmisillä on kuitenkin erikokoiset lantiot painosta riippumatta.
Kuten mun siskot, vaikka ne on samassa painoluokassa, eli liian lihavia. Mun isosiskolla on huomattavasti sirompi ruumiin rakenne kuin mun pikkusiskolla.

Täydellinen. 

i'm kinda busy

Kaiketi tämä on virallista että menen viettämään uuden vuoden Turkuun. Yhteen kaupungeista joita voin kutsua kodikseni. Mennään baariin kaverin kanssa ja katsomaan ilotulituksia!
En ole kyl mikään bilehile, meinaten että en osaa pukeutua tyylikkäästi pieneen mekkoon ja heiluttaa lanteita tanssilattialla.
Tuskin uskaltautuisin edes tanssimaan jos joku poika pyytäisi (ei ne taida enään tänäpäivänä pyytää edes). Keskityn kittaamaan sitä alkoholia kurkusta alas ja bongailemaan söpöjä poikia/miehiä.

Vaikkei tämä kuulostakaan mitenkään järkevältä ja edustavalta, mutta haluaisin kokeilla omat rajani alkoholin suhteen. Kuinka paljon pystyn juomaan ennen kuin filmi katkeaa ja virta sammuu? Tähän mennessä muistan kaikki mun kännäämiset, koska en ole tottunut alkoholin käyttäjä. Viimeisimmästä reissusta en muista kuinka paljon oikeasti join, mutta koko illan tapahtumat muistan. 

Haluaisin vetää kaverin kanssa kotona joskus kalsarikännit vain. Ei muuta.

sleep so you can dream

Mahdoinkohan mainita edellisessä tekstissä että mulle oli varattuna tiistaillekin Pace-tunti? No tiedättekö mitä kävi?
Unirytmi. Valvoin yhden todella ihanan ihmisen kanssa kolmeen asti kunnes mentiin nukkuu tai itse kukkusin koneella vielä hetken sen jälkeenkin.
Varttiavailla yhdeksän mun veli tuli huutaen kysymään aionko mä Paceen mennä? Käänsin kylkeäni ja heitin siveltimellä päin kun tuli vielä ärsyttämään.
Lopulta käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumistani.

Huomenna olisi tarkoitus mennä oikeasti nyt puntille! Sain houkuteltua mun siskon mukaan ja täten tämä haki isän kanssa sisäpelikengät sille!
Lisäksi pitää tämä unirytmi korjata! Kellohan on jo puolikuusi ja olen siis valvonut koko tämän ajan, en herännyt aikaisin.

Tunnustus; söin päivälliseks puolikkaan pizzan. 

go away, i don't need you

Tappelin tänään mun kaverin kanssa. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään bff tai muutakaan, musta tuntuu silti pahalta. Mä tiedän että se kadehtii mun elämää. Se kuvittelee että mun elämä on ruusuilla tanssimista ja täydellistä, että saan aina sen mitä haluan. 

Ehei... mun elämä ei ole täydellistä, mutta kyllä mä tiedän että parempi koti mulla on kuin hänellä. 

En tiedä johtuuko tämä tappelu siitä että en itse jaksa kaverin lapsellista käytöstä vai juuri kaverin lapsellisen käytöksen takia vai kenties jostain aivan muusta? 

Ja tämä typerä kränäkin lähti jostain vitun typerästä pelistä kuin WoW päätyen mun perhe-elämään ja sen täydellisyyteen ja sanoi lähteävänsä pois onlinesta häiritsemästä mun täydellistä perhe-elämää. 

Sainpahan päivän naurut... vaikka harmittaa aina tapella ihmisten kanssa, etenkin kun mulla ei ole niitä kavereita niin ruhtinaallisen paljon. 

Nuo kädet<3

Iloisempi asia on se että änkesin tosiaan sille Pace-tunnille tänään ja siellä oli yllättävän vähän porukkaa. Ja niin kuin mun piti mennä opastukseen, en ehtinytkään kun bussi mateli. Myöhästyin jopa vähän alkulämmittelystä mutta ehdein itse tunnille kuitenkin mukaan. 

Sisko lupasi tulla tällä viikolla mun kanssa kuntosalille! Ne menee huomenna äidin kanssa katsomaan sisäpelikenkiä. Sovittiin alustavasti torstaita, josko mentäisiin. 

Syömisiä en muista, mutta vähän liikaa vielä kuitenkin, kun joulun jäljiltä vatsalaukku venynyt. 

turvallinen arki

Arkeen on oikeastaan painonpudotus merkeissä hyvä palata. Itse aloitan sen nyt Pace-tunnilla. Varasin itselleni tunnin viikko sitten ja nyt olen iloinen että näin tein, koska eihän sitä muuten tulisi lähdettyä.
Huomenna uudestaan heti aamu yhdeksältä! Torstaina ajattelin mennä puntille taas kokeilemaan tuota ohjelmaani.

Paino on päässyt nousemaan melkeinpä lähtölukemiin kun uutta vaakaani olen testaillut tässä. Uusivuosi olisi vielä edessä joka perheessämme ainakin on jonkin sortin mässäilyä osittain. Päämääränäni olisi kyllä painua kaverin luokse aivan toiseen kaupunkiin. Eli siitä taas tiedä sitten mitä hän on kaavaillut (pitäisi varmaan varmistaa hänelle tulonikin ensiksi). Toivon että mullakin olis joskus noinkin kivaa (tai no niinhän mulla on kun on kaveri ja alkoholii).

Syömisistäni on turha puhua yhtikäs mitään, koska olen syönyt nälkää näkevien lastenkin puolesta.

Kate Moenning on viime aikoina saanut multa paljon rispektii! Tai siis ainoa syy miks katsoisin L wordia/lesboja on vaan Kate. Olen pienestä pitäen ihaillut erilailla pukeutuvia ja muista poikkeavia ihmisiä ja Kate on sellanen kyseisessä sarjassa. 

Tässä kohtaa Kate toimii myös mun thinspona. Ihan vain siksi että haluan kanssa flat chestin, koska vaatteet näyttää paljon tyylikkäämmiltä pienillä rinnoilla (jos kyseessä on poikatyyli ja lisäks tahdon kyllä että mulla on rinnat, mut en vaan tätä järkyttävää kokoo minkä nyt omistan). Lisäks Katen rooli L wordissa on niin jees että kadehdin vaan Shanen huolettoman elämän tyylii (ne pari jaksoo mitä oon ehtinyt katsomaan). 

Nyt kuitenkin täytyy mennä nukkumaan. Verikokeisiin täytyy aamulla lähteä koska nää oli jotkut tärkeet testit jotka ei jää tänne tarkistettavaks. 

Tsemppiä kaikille! 

merry xmas

Oikein hyvää joulua kaikille!

Mitä pukki on teille tuonut lahjaksi?

Omalla kohdallani päivä on mennyt oikein iloisesti. Herätessäni minut passitettiin kelkalla vastaan isosiskoa ja hänen poikaansa. Siispä potkuttelin -25°C  pakkasessa keuhkoni kylmäksi jonka jälkeen pääsin onneksi saunaan.
Tämän välillä sain ensimmäisen lahjani. Maton huoneeseeni. Innoissani en huonekaluista ja sisustuksista ole, sikäli kun itse ne mieluiten valitsen, mutta tämä oli oikein kaunis valkoinen karvamatto.
Seuraava lahja olikin käsityölasi veljeltäni. Todella kaunis yksilö, harmi etten täällä uskalla ottaa käyttöön.
Tädiltä sain valmistumislahjan marimekko-meikkipussi/toiletpussi ja 20€. Marimerkosta en niin perusta, mutta kelpaa! Joululahjaksi tuli lila lautanen, karkkia ja pyyhe (karkkeihin en taida koskea).
Lopulta pukki sitten toikin loput lahjat jotka olivat; Maija Poppanen DVD (rakastan tuota elokuvaa!), Kummankaa 1 & 2, (toivoin isosiskolta koska budjetti on erilainen kuin vanhemmilla), ajohanskat, ranskalainen manikyyri-setti (kynsilakkoja), kaksi city-taulua, kameran ja vaa'an.

Pidin lahjoistani oikein paljon. Olin eilen kaupassa että menen joulun jälkeen vaakaa itselleni katselemaan mutta ei näköjään tarvinnut !

Ruokailu on mennyt huonosti mutta maanantaille ja tiistaille on onneksi varattu pace-tunnit! Ja aloitan silloin punnituksen alusta, kun joulu tuli ja sotki laihdutuksen.

under hundred?

Herätys soi ensimmäisen kerran puol kahdeksalta. Tarkoituksena tosiaan oli mennä aamun Pace tunnille, mutta jostain syystä unet vei voiton tällä kertaa. Heräsin sit yhdentoista aikoihin jolloin mun isosisko tuli paikalle ja sit äkki lähdöllä salille kun päätin mennä pummikyydillä siskon ja äidin kans kaupungin suuntaan.

Treenasin salilla joku puolisentoista tuntia kunnes mun treeni oli valmis. Eli en tarvinnut sitä personal trainerin tuntii et saan oman ohjelman, riitti vain että kysyn neuvoo ja se nainen ystävällisesti neuvoi ja tulosti sitten tämän päivän ohjelman mulle! Ehkä tällä vedän kaks kuukautta, kunnes alan toivon mukaan olemaan pro ja voin itte kehitellä sen mieleiseks. En tiedä vielä.
Salila kuitenkin pitäis käydä 2-3 kertaa viikossa, itse ajattelin ehkä panostaa tuohon Paceen ja käydä salilla kerran viikossa. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu.

Olin joskus 3 aikaan kotona ja sisko oli vedellyt kaikki parsakana mössöt suuhunsa isän kanssa (onneks) joten mun piti mennä isosiskolle sitten syömään hänen kananuudelisoppaansa mutta söin kotona sittenkin vain ihan tavallisia mama nuudeleita.

Enkä tosiaan oo tänään mitään muuta syönyt, kaks lasillista Play maitokaakaoo join ja jotain suullisia PepsiMaxii mutta... mä en niin laske mun juomisia mukaan tähän syömisiin, ellei kysees oo monta lasillista.

i can just do it.

Tää viikko alkoi todella huonosti. Oon syönyt taas vähän enemmän jolla ei sikäli olisi mitään virkaa jos vain olisin saanut puhelimen käteeni ja uskaltanut soittaa salille ja varata Paceen paikan.
Yritän nyt huomenna mennä mennä aamutunnille (en oo kyllä vieläkään varannut paikkaa), mutta kai mä luotan siihen että siellä on tilaa, koska ihmiset on koulussa sekä töissä tai valmistelemassa joulua.
Mikäli niinkin kurjasti käy ettei tilaa ole niin jään sitten salille.

Huomenna menen hakemaan mun todistuksen kouraani, ilmoittaudun kortistoon ja jään kotiin joksikin aikaa tai/ja yritän etsiä mieleistä työpaikkaa. Tärkeimpien asioiden jälkeen häivyn taas salille. Aamun Paceen en pääsekään kun on joulujuhla yhdeksältä ja tunti alkaa 10 (ajattelin tosiaan että riittää kun käyn vaan noutaa sen paperin ja lähden).

Niin no oli mun aamupaino tosiaan kuitenkin 65.8kg, että eihän tuo minnekään ole muuttunut mutta ehkä ens punnituksessa sitten?
Joulu on kuitenkin taas niin ruokapainotteista juhlaa ja ikävä kyllä mä pidän ruuasta mutta yritän saada siitä mun vihollista siihen asti kunnes oon onnistunut laihtumaan tavoitepainooni.

Lisäksi tämä mässäily lisääntyy koska oon kotona, aikaa pitää tappaa jotenkin ja teen sen sitten syömällä ja olemalla koneella.

Oon päässyt tässä myös miettimään paljon omiani (kun ei tekemistä tosiaan ole ollut), että musta olisi aivan ihanaa jos mulla olisi kaveri mukana tässä laihdutuksessa. Sanomassa mulle että 'älä syö sitä siinä on xxx verran kaloreita!' kysymässä multa 'ootko jo salilla käynyt? mitä oot tänään syönyt?' toisin sanoen aiheuttaa mulle sen syyllisyyden tunteen, tukemassa mua tämän asian kanssa. 

Pystyn kyllä itsekin siihen, mutta yhdessä tälläinen olisi paljon antoisampaa. Itse olen kova puhumaan siskolleni kaloreista jos hän on kovasti herkkujen perään. Tiedän ettei hän puheistani välitä, mutta minä välitän siskoni terveydestä (joka oikeasti on suoraan ilmaistuna reilustikin ylipainoinen).

Siksihän tämä blogi on mulle ns. se kaveri jota kaipaan rinnalle tämän asian kanssa. Lukijoiden ja kommenttien kautta tiedän etten oo tämän asian kanssa yksin. Tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä jotka odottaa multa tuloksia (näin ainakin tahdon uskoa). 

Mitä sitten kun painan sen 50kg? Jatkan kirjoittamista, koska tahdon pitää myös huolen siitä että painan enemmän kuin yhden viikon sen 50kg! 

Kiitos siis teille jotka olette kommentoineet/lukeneet/ilmoittautuneet lukijoiksi blogilleni. Sillä on suuri merkitys mulle, koska silloin tiedän etten ole asian kanssa yksin. 

Vaikka tavoite painossani BMIn mukaan olisin lievästi alipainoinen, tarkoituksenani ei ole hankkia anorexiaa vaikka puhunkin ruokailuistani paljon siitä kuinka olen syönyt yllättävän vähän/paljon. 

Tarkoitukseni on vain laihtua keinolla millä hyvänsä. 

Nyt se on vain näin joulun alla todella haastavaa. 

2.28

Mun kropan suurin ongelma alue on mun rinnat. En pidä yhtään. Suorastaan inhoan näitä. Mun on vaikee löytää liivejä ensinnäkin jostain H&M, Gina Tricot... tai muut vastaavat josta sais 5€ yhdet liivit. Nyt maksan 20-30€ per liivit. Läskinä olo on kallista. 

Siks tää laihdutus onkin mulle niin tärkeetä. 

Tosin tänään (tai oikeastaan eilen) kaikki on mennyt pilalle. Söin kaks juusto sämpylää, valkospipulipatonkii ja jonkin verran upporasvakeittimes tehtyjä ranskalaisii.

Lisäks en taida huomenna ehtii edes Paceen koska kello on tulossa kolme ja oon tässä hereillä vielä joka meinaa sitä että nukun ainakin 12 jos saan rauhassa nukkuu (mut en saa kun äiti huutaa todennäkösemmin kymmenen aikaa mua hereille). 

Taidan siis osallistua vasta maanantai iltana Paceen jolloin parkkipaikallakin vois kaiketi olla tilaa. En viittis bussilla kulkee hikisenä. 

let me go

On palava halu muuttaa omilleen nyt kun koulu on loppunut. Pääkaupunkiseutu huutaa mun nimeä, sillä oon aina rakastanut isoja kaupunkeja ja tällä hetkellä Helsinki olis vaan se paikka minne haluaisin jos Suomen rajojen sisäpuolella pitäisi pysytellä.
Unelmahan olisi siis tietysti Amerikka tai Britannia tai sitten Japani.

Ja muuttohan ei ole mahdollista tällä hetkellä kun tulojakaan ei ole mutta sen mitä olen pystynyt säästämään niin olisi edes mukava päästä pois täältä pariksi viikoksi. Katselin kielikursseja Ef:ltä (josta olen kuullut kyllä kovinkin huonoa palautetta) ja 2 viikon kielikurssi maksaa Amerikkaan joku 1300€. Juu ei rahat riitä ihan siihen.
Lopulta päädyin katsomaan Ryanairin ja Air Francen lentoja ihan vain siksi että kielikurssit ei nappaa siinä mielessä että en voi vapaasti pomppia niin kuin tykkään (ja niissähän alkoholin suhteen mennään ihan nollassa).

.....kyllähän mä muuttaa pystyisin jos olis poikaystävä jakamassa vuokrat pääkaupunkiseudulla tai ylipäätänsä joka paikassa.

need pop & corn

Mua houkuttaa noi popcornit tuolla alakerrassa. Mä voin melkein kuulla että ne huutaa "radiofucks tule syömään ja mennään katsomaan Twilight Epäilys". 

Eikai tossa mitään enempää jos olisin sinne salille päässyt ni melkeen kai voisin syödäkin, vituttaa nää perjantait. Muutenkin ahdistaa niin vitusti kun kaupungin täytyy olla täynnä ihmisiä autojensa kanssa. Lisäks ei kiinnostas nuo popcornit sen takii että on paino pudonnut kerta alle 66kg:n. Vaikkakin 200g niin on tääkin alaspäin menoa kuin se että se oliskin tullut 200g lisää. (Ja toi paino varmasti nousee vielä takas jonnekin 66kg:n yläpuolelle mut toivotaan että ei!)

Toiseaalta tekis mieli mennä baariin ja vetää kännit mut enpä taida kaveria saada kun Suvi liikkuu Oonan kanssa nykyään enemmän ja kun mulla on aavistus aikaisempaan tekstiin viitaten että ne oli sopimassa kai jotain baarireissua (Suvihan on siis mun ainoo kaveri koulusta jota nään myös vapaalla).

Oon vaan nyt yksin himassa ja tarvin jotain tekemistä, tosin oon tässä miettinyt muutaman päivän että pitäisköhän kuvata kroppa nyt niin vois joskus huomata kai eronkin jos ikinäkään pääsen tuonne 50kg:hen. 

Oon jostain syystä vaan tosi hajalla tän koulun takii kun se jää pois ens viikolla kokonaan kun paperit työnnetään kouraan. Mulla ei oo poikaystävää joka vois täydentää mun elämää edes jotenkin kun koulu loppuu.