let me go

On palava halu muuttaa omilleen nyt kun koulu on loppunut. Pääkaupunkiseutu huutaa mun nimeä, sillä oon aina rakastanut isoja kaupunkeja ja tällä hetkellä Helsinki olis vaan se paikka minne haluaisin jos Suomen rajojen sisäpuolella pitäisi pysytellä.
Unelmahan olisi siis tietysti Amerikka tai Britannia tai sitten Japani.

Ja muuttohan ei ole mahdollista tällä hetkellä kun tulojakaan ei ole mutta sen mitä olen pystynyt säästämään niin olisi edes mukava päästä pois täältä pariksi viikoksi. Katselin kielikursseja Ef:ltä (josta olen kuullut kyllä kovinkin huonoa palautetta) ja 2 viikon kielikurssi maksaa Amerikkaan joku 1300€. Juu ei rahat riitä ihan siihen.
Lopulta päädyin katsomaan Ryanairin ja Air Francen lentoja ihan vain siksi että kielikurssit ei nappaa siinä mielessä että en voi vapaasti pomppia niin kuin tykkään (ja niissähän alkoholin suhteen mennään ihan nollassa).

.....kyllähän mä muuttaa pystyisin jos olis poikaystävä jakamassa vuokrat pääkaupunkiseudulla tai ylipäätänsä joka paikassa.

need pop & corn

Mua houkuttaa noi popcornit tuolla alakerrassa. Mä voin melkein kuulla että ne huutaa "radiofucks tule syömään ja mennään katsomaan Twilight Epäilys". 

Eikai tossa mitään enempää jos olisin sinne salille päässyt ni melkeen kai voisin syödäkin, vituttaa nää perjantait. Muutenkin ahdistaa niin vitusti kun kaupungin täytyy olla täynnä ihmisiä autojensa kanssa. Lisäks ei kiinnostas nuo popcornit sen takii että on paino pudonnut kerta alle 66kg:n. Vaikkakin 200g niin on tääkin alaspäin menoa kuin se että se oliskin tullut 200g lisää. (Ja toi paino varmasti nousee vielä takas jonnekin 66kg:n yläpuolelle mut toivotaan että ei!)

Toiseaalta tekis mieli mennä baariin ja vetää kännit mut enpä taida kaveria saada kun Suvi liikkuu Oonan kanssa nykyään enemmän ja kun mulla on aavistus aikaisempaan tekstiin viitaten että ne oli sopimassa kai jotain baarireissua (Suvihan on siis mun ainoo kaveri koulusta jota nään myös vapaalla).

Oon vaan nyt yksin himassa ja tarvin jotain tekemistä, tosin oon tässä miettinyt muutaman päivän että pitäisköhän kuvata kroppa nyt niin vois joskus huomata kai eronkin jos ikinäkään pääsen tuonne 50kg:hen. 

Oon jostain syystä vaan tosi hajalla tän koulun takii kun se jää pois ens viikolla kokonaan kun paperit työnnetään kouraan. Mulla ei oo poikaystävää joka vois täydentää mun elämää edes jotenkin kun koulu loppuu. 

down down and down

Vitutuksen multihuipentuma. Lähdin koulusta kesken kaiken että pääsen sinne kuntosalille kun olin sopinut sen naisen kanssa että tulisin puolenpäivä aikaa. Ajattelin et okei tahdon olla kotona hyvissä ajoin joten menen sitte aikasemmin. VITTU!
Kaikki parkkipaikat varattuina. Maksullisiin en edes hakeutunut. Sitten kun heitin lenkkiä uudestaan niin yksi auto oli lähdössä salinviereisestä 24h paikasta joten ajattelin että jes viimeinkin ja kiersin lenkin että saisin auton sitten paremmin ruutuunsa.
Sitten odotin nätisti toisella puolella että auto lähtee pois ja kun niin tapahtui niin ei, kun saatana joku horo akka änkee siihen paikalle. Vittu!

Olisi vaan tuossa kohtaa tehnyt mieli tervehtiä kansainvälisesti näyttämällä kesoa ja mennä vittu repimään se akka pois autosta ja ajaa se auto vittu akan vaginaan. Vittu.

Muutenkin koulussa alkoi ahdistaa ja totesin että oon menettämässä mun kaverin. En tiedä mistä Suvi puhui Oonan kanssa mutta sitten Nina oli vaan että 'kysykää radiofucksilt' ja mitään elettä ei tapahtunut. Mun oli pakko lähtee pois tajuten että enään ens vuonna mulla ei ole elämässä mitään. Ei mitään. Kukaan jätkä ei huoli läskiä tyttöystävää, en käy missään että kavereita saisin.
Oon vitun säälittävä.

newbie fail

Okei, tulin just sielt Pacest ja pakko sanoo että hävetti alkulämmittelys täydellisesti. Oma kordinaatiokyky ei ole parhaimpia joten mun on todellakin vaikea hahmottaa jotain askelsarjoja ja muita  mitä siinä vähän piti tehdä. Sit kun olin vielä siinä edessäkin niin jokseenkin vaan virnuilin itsekseni ja toivoin ettei kukaan kattonu mua.
En laitteissakaan aina loistanut niin täydellisesti. Jossain pakaralaitteessa mua molemmilla kierroksilla tultiin auttamaan kun en hallinnut hommaa oikein. Joo oon luuseri kaikessa.

Vaikka hävettikin niin pakko osallistua uudestaan! Sen verran hyvä fiilis kuitenkin liikunnasta tulee ja edelleen kaipaan tälläistä kroppaa;

first time... tomorrow again

Apua. Kävin hakemassa nyt kk-kortin tonne salille. Ja tänään sitten heti ensimmäistä kertaa osallistun Paceen. Pelottaa ja ahdistaa koska ne muut on vanhoi konkareita. On sinne kuulemma joku uus kans tulossa ekaa kertaa.
Mut oon silti varmasti ihan paska siellä enkä osaa mitään.

Kävin kyl ostaa ittelleni vielä housut sinne t-paita kun voi olla melkee mikä tahansa, mut trikoohousui multa löyty valmiina vaan kaprei enkä nyt niin mielelläni sääriä esittele. 

Huomenna lupauduin sille naisellel menee puntille jotta se voi sitten neuvoo mua ennen mitään personal trainerii. 45€/h on aika vitun kova palkka. Mua olis kiinnostanut ihan koko personal trainer paketti joka olis ollut sitte 100€.
Ehkä pyydän äidiltä seuraavalle kuulle tukee siihen. Tai sitten meen pt:lle vasta kun asun omillani niin osaan pitää paremmin ruokapäiväkirjaa. Kun tiedän tasan tarkkaan mitä syön ja kuinka paljon. En mä täällä kotona voi alkaa punnittee mun ruoka-annoksii.

Ainiin! Sain mun kaverilta kirjan lainaan ruokavalioista mikä sopii kullekin veriryhmälle. Selasin sitä tänään jo koulussa ja olin aika pettynyt siinä mielessä että A-ryhmälle kasvisruoka olisi parhain vaihtoehto sekä liikunnaksi jooga (joka mua tottakai kiinnostaa)! Mutta kun tykkään itte hirveesti lihasta! :(
Harmittaa sikäli että rakastan ruokaa ja rakastan syömistä mutta se mitä kaikkee paskaa ruuasta seuraa (läskii!) niiin se ei innosta, joten siksi ajattelin kokeilla tällästä. Painostan tästä lähtien enemmän niihin kasviksiin.

Siinä kirjassa oli listattuna vielä ruokia mitkä on hyvia sun ryhmälle ja mitkä neutraaleja ja sitten vielä nää haitalliset. Ootan innollaa että pääsen näyttää tota kirjaa äidille.
Tosin mua arveluttaa  että jos kauheesti nyt mainostan mun laihduttamista, äiti alkais epäilee jotain.

Lisäksi tämän päivän ruokasaldo näyttää tältä:
0,5 l vettä
Kalakeittoa

Mut pakko syödä jotain ennen Pacee ettei suoritukset laske sen takii että on hirvee nälkä. En oo vieläkään tottunut tähän vähäiseen ruokavalioon.

loser

Päivä mennyt pilalle. Pistin taas kaikkee paskaa suuhuni ja reippaasti.

Mä en tiedä pystynkö menee salille huomenna. Ei mulla ole mitään kunto-ohjelmaa. En osaa käyttää niitä laitteita, enkä tiedä mitä personal traineri maksaa tuolla paikassa. Paceenkin on vasta iltapäivällä opastus... enkä haluasi silloin mennä. Haluan aamulla kun porukkaa olisi vähän.
Ehkä ylitän itseni ja menen sinne, sillä perjantaina pace olisi aamulla ysiltä ja porukkaa olisi vähän.
Täytyy joko a) ajella sääret tai b) mennä hakee pitkät trikoot kaupasta.

Tein suunnitelman loppuvuodeks liittyen tuohon kuntosaliin. Kävisinkin tolla alekortilla vaan jumpissa eka, sen jälkeen ehdotan äitii josko se vois maksaa mun personal trainerin. Tarvitsen sellasen, oon niin amatööri siellä muuten ja hengaan yhdessä laitteessa vaan puol minuuttii kunnes siirryn toiseen ja mietin mitä seuraavaks.

Haluun kokee samanlaisen muodonmuutoksen. Tuosta likasta tuli yksinkertaisesti upee! Kyllä mä samaan pystyn. Ei enään lipsuilua, vaikka kuinka tää alku olis hankalaa mutta kauneuden eteen on tehtävä töitä ja kärsittävä. 

why i do this?

Ajattelin vain ihan selitellä miksi teen tämän. Miksi pidän tätä blogia.

Olen aina ollut perheen pienikokoisin, toisin sanoen hoikin. Pituus ennustuksenihan ylitin ja minusta tuli perheen pisin tyttö. En kuitenkaan koskaan ole ylipainoinen ollut toisin kuin perheeni. En vain koskaan ole ollut sinut kroppani kanssa. Liikunta harrastukset eivät ole ala-asteella juurikaan tulleet kysymykseen sairauteni takia ja tilanteen helpottuessa äiti tyrmäsi ehdotukseni täysin todeten vain "ne on jo harrastaneet koko ikänsä sitä, et sä voi siellä käydä".
Yläasteelle mennessäni muistan painaneeni alle 50kg ja olin joku 160cm. Pituutta tietenkin murrosiässä tulee lisää ja painoakin, etenkin osastolla ollessa kun liikunta on hyvinkin rajoitteista ja syöminen säännöllistä sekä pakollista.
Laihdutusyrityksiä yritin siinä jo vääntää mutta koskaan en kaloreista ja muistakaan ymmärtänyt mitään. Osastolta päästyäni asia unohtui kun kone ja netti odotti kotona. Kyllä olen koneesta ja netistä riippuvainen vaikka kyllä ilmankin pärjäisin täällä on vain helpompi olla omaitsensä kun reaalimaailmassa koulukiusaaminen ottaa vallan elämästäni.

Kasi luokka alkoi ja pääsin uuteen kouluun... painoni oli tainnut nousta 55kg:hen. Koin itseni isokokoiseksi niin kuin aina, kun luokalta löytyi vähänkin hoikempia tyttöjä. Lopulta kasiluokan talvella jouduin osastolle ja painoni nousi ja sen yhden kerran kun heseruokaa sain painoni nousi yli 60kg. Osastolla tuolle asialle oli hyvinkin vaikea tehdä mitään. Liikuntarajoitukset ja syömiset oli edelleenkin tarkkailussa. Yritin kyllä alkaa oksentelemaan mutta sitä jaloataitoa en koskaan oppinut ennen kuin kymppiluokalle siirryin.

Painoni taisi pyöriä siinä 62kg paikkeilla, asuin opistolla ja liikuin joka päivä kauppaan ja takaisin jonne oli reilu kilometri matkaa. Opiston ruokaa en syönyt vaikka ilmaista olikin. Söin omia ruokia illalla jolloin ruokailua ei ollut ja sitten menin vessaan oksentamaan. Jäin tästä piankin kiinni kun huonekaverini paljasti minut ja myöhemmin selvisi vanhemmilleni.
Keskeytin opiston ja palasin kotiin ja lihosin. Aloitin Ammattistartin (tällä nimellä luokka ei vielä pyörinyt) jossa kokkailimme aluksi ja söimme ruokamme. Lihosin lihosin lihosin.

Nyt viimeiset 4 vuotta painoni on pyörinyt 63kg-67kg välilä. Viime talvena alimmillaan taisi olla juuri tuo 63kg vaiko tänä kesänä peräti 62kg, mutta jostain syystä kun tilanne alkaa näyttää lupaavalta paino nousee.

Nyt tarkoituksenani on palata seiskaluokan mittoihin ja olla PERFECT 50kg.

Tässä ohessa myös äitini ei ole tilannetta helpottanut. Muistan juuri tuolloin 7luokalla kävin osasto kaverini kanssa ostamassa samanlaiset paidat. Itse ostin kokoa 38 kaverini kokoa 34/6. Äitini paidan nähdessään tokaisi minulle "Eikös olisi kokoa isompi pitänyt ostaa?"
Jälkeen päin olen miettinyt vain että "wou... joko meidän äidin silmissä on vikaa tai mussa tai vaatteissa kun oon yläasteen alusta asti käyttänyt samaa kokoa".

Lisäksi extrana tässä projektissa on se että entinen poikakaverini joskus olisi tahtonut nostaa minut syliinsä. En uskaltanut antaa hänen tehdä sitä koska painan niin paljon. Seuraavan mahdollisen poikakaverin joka kelpuuttaa minut en tahdo sanoa hänelle sitä samaa.

Haluan olla täydellinen omissa silmissäni.