i can just do it.

Tää viikko alkoi todella huonosti. Oon syönyt taas vähän enemmän jolla ei sikäli olisi mitään virkaa jos vain olisin saanut puhelimen käteeni ja uskaltanut soittaa salille ja varata Paceen paikan.
Yritän nyt huomenna mennä mennä aamutunnille (en oo kyllä vieläkään varannut paikkaa), mutta kai mä luotan siihen että siellä on tilaa, koska ihmiset on koulussa sekä töissä tai valmistelemassa joulua.
Mikäli niinkin kurjasti käy ettei tilaa ole niin jään sitten salille.

Huomenna menen hakemaan mun todistuksen kouraani, ilmoittaudun kortistoon ja jään kotiin joksikin aikaa tai/ja yritän etsiä mieleistä työpaikkaa. Tärkeimpien asioiden jälkeen häivyn taas salille. Aamun Paceen en pääsekään kun on joulujuhla yhdeksältä ja tunti alkaa 10 (ajattelin tosiaan että riittää kun käyn vaan noutaa sen paperin ja lähden).

Niin no oli mun aamupaino tosiaan kuitenkin 65.8kg, että eihän tuo minnekään ole muuttunut mutta ehkä ens punnituksessa sitten?
Joulu on kuitenkin taas niin ruokapainotteista juhlaa ja ikävä kyllä mä pidän ruuasta mutta yritän saada siitä mun vihollista siihen asti kunnes oon onnistunut laihtumaan tavoitepainooni.

Lisäksi tämä mässäily lisääntyy koska oon kotona, aikaa pitää tappaa jotenkin ja teen sen sitten syömällä ja olemalla koneella.

Oon päässyt tässä myös miettimään paljon omiani (kun ei tekemistä tosiaan ole ollut), että musta olisi aivan ihanaa jos mulla olisi kaveri mukana tässä laihdutuksessa. Sanomassa mulle että 'älä syö sitä siinä on xxx verran kaloreita!' kysymässä multa 'ootko jo salilla käynyt? mitä oot tänään syönyt?' toisin sanoen aiheuttaa mulle sen syyllisyyden tunteen, tukemassa mua tämän asian kanssa. 

Pystyn kyllä itsekin siihen, mutta yhdessä tälläinen olisi paljon antoisampaa. Itse olen kova puhumaan siskolleni kaloreista jos hän on kovasti herkkujen perään. Tiedän ettei hän puheistani välitä, mutta minä välitän siskoni terveydestä (joka oikeasti on suoraan ilmaistuna reilustikin ylipainoinen).

Siksihän tämä blogi on mulle ns. se kaveri jota kaipaan rinnalle tämän asian kanssa. Lukijoiden ja kommenttien kautta tiedän etten oo tämän asian kanssa yksin. Tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä jotka odottaa multa tuloksia (näin ainakin tahdon uskoa). 

Mitä sitten kun painan sen 50kg? Jatkan kirjoittamista, koska tahdon pitää myös huolen siitä että painan enemmän kuin yhden viikon sen 50kg! 

Kiitos siis teille jotka olette kommentoineet/lukeneet/ilmoittautuneet lukijoiksi blogilleni. Sillä on suuri merkitys mulle, koska silloin tiedän etten ole asian kanssa yksin. 

Vaikka tavoite painossani BMIn mukaan olisin lievästi alipainoinen, tarkoituksenani ei ole hankkia anorexiaa vaikka puhunkin ruokailuistani paljon siitä kuinka olen syönyt yllättävän vähän/paljon. 

Tarkoitukseni on vain laihtua keinolla millä hyvänsä. 

Nyt se on vain näin joulun alla todella haastavaa.