i hate you pain

Heräsin aamulla migreeniin. Nousin ja lähdin metsästämään särkylääkettä jonka äiti sitten antoi mulle.  Piti mennä vaan puoleksitoista tunniksi nukkumaan, mutta särky ei ainakaan ohi ollut mennyt kokonaan. Kerroin äidille että särkee vielä joten kouluun ei tarvinnut mennä. Eihän mun muutenkaan enään, mutta haluaisin olla mun kavereiden kanssa vielä nämä viimeiset päivät ennen kuin valmistun. Tuun näkee harvemmin kaikkia... tai ainakin mun yhtä parhainta kaverii, muita tuskin nään enään koskaan.

Vihaan migreeniä. En koskaan tiedä miten olisi helppo olla, kun kuitenkin koko ajan vaan särkee ja särkee, mieli tekisi itkeäkin mutta se lisää särkyä.

Nyt särky on onneksi häipynyt paitsi pieni pistos tuntuu vielä. Ajattelin jos kuluttaisin päivän katsomalla Shrek 4, jonka jälkeen siirtyisin Twilight Epäilys.

Aamupaino oli tänään 66.2.... alas päin ollaan menossa mutta olis se kiva jos tämä näkyisi kropassa jo.

you eat shit, you are shit

Tää päivä on mennyt pieleen. Oon vaan vetänyt paskaa suuhuni liikaa ja vaikka eilen ajattelin aloittavani 2468-dieetin niin epäonnistuin. Täytyy olla vahvempi huomenna.

Ajattelin jos en menisi huomenna kouluun, menisin kymmeneltä kokeilemaan Pacea, mikäli tilaa olisi. Jos ei niin ostaisin vaan sen kortin ja pakenisin kouluun. Tai menisin vasta koulun jälkeen (toisin sanoen ruokatunnilla) vaan puntille. Pakko saada tätä läskiä pois. Sen verran tiedän ettei se syömättömyys heti auta, mutta täytyy silti senkin perään katsoa etten mitä tahansa paskaa suuhuni tunge.

Tää päivä on syömisen lisäksi mennyt nukkuessa ja itkiessä.

i don't wanna let you go

Ahdistaa ja pelottaa. Itkettää ja väsyttää.

Mun koirani ei voi hyvin. Sen jalat pettää altaa välillä, se oksentelee entistä enemmän. En kestä jos joudun luopumaan siitä, mutta en kestä sitäkään jos se on noin kipeenä. Rakastan tuota koiraa enemmän kuin ketään muuta eläintä aikaisemmin. Mä tiedän että mun koira rakastaa myös mua.
Muistan sen kerran kun oltiin katsomassa niitä pentuja ja nappasin koko ajan vain tätä syliin, tajuamatta että se oli hän koko ajan. Lopulta haku hetkellä esitin pyynnön vanhemmille josko ne voisivat tuoda pentueen ainoan naaras koiran. Vanhemmat toteutti mun pyynnön.

Vuosien mittaan oon huomannut että mun koira haukkuu aina innoissaan mulle kun oon tullut kotiin joltain reissulta. Se on huomannut jos mua on joku harmittanut ja tullut lohduttamaan. Ensimmäisenä hän pyytää multa rapsutusta.
Ja mä itse koulutin mun koiran. Opetin sitä istumaan vaikka periaatteessa ei olis tarvinnut koska se on aina mun mielestä ymmärtänyt pyyntöjä.
Se ei oo ikinä purassut mua niin kuin muita meidän perheessä.

Mä rakastan tota koiraa enkä halua luopua mun ainoasta ystävästä joka ei kerro mun asioita eteen päin ja sekä kohtelee mua kiltisti.

weak

Istun yksin pimeässä huoneessa, koska valot on mäsänä. Hajosi viime yönä vessareissun aikana. Ainoat valonlähteet on tietokone ja televisio jossa pyörii mun lempibändin DVD. Hirvee nälkä painaa mun mahassa, päätin helpottaa oloo ja syödä granaattiomenan. 74kcal, mut ehkä nää vie nälän tunteen paremmin jos syön yksitellen näitä siemeniä.

Katson tän DVD'n ja ehkä jonkun toisenkin ennen kuin menen nukkumaan. Ei tartte kestää tätä tunnetta pitempään. Tiedän että nää ensimmäiset päivät on hirveimpiä mutta mä en luovuta. En näin pian.

Enhän mä voi tehdä pimeässä huoneessakaan mitään.

Rakastan tätä kappaletta.

ensimmäinen askel

Otin tänään ensimmäisen askeleen kohti 50kg:ta. Kävin vaa'alla aamulla ja painoin sen 67kg mikä oli sama kuin muutama viikko sitten. Tietenkin olin pettynyt, koska toivoin että paino olisi huomaamattomasti pudonnut viikkojen aikana. No parempi syy aina aloittaa tämä painonpudotus! En ikinä kestä sitä että paino menee yli 70kg, jota se oli yksi kesä viikon kaksi, kunnes taas putosi. 

Töiden jälkeen lähdin suorinta tietä kohti kuntosalia jossa olen kaavailut tämän kiinteyttämisen niin kuin itse tätä painonpudotusta ajattelin kutsua. Kyselin siellä kk-korteista ja yhdistelmäkorteista, hinnoista ja muista. Selvisi että opiskelijahinnat pätevät ihan koko aukioloajan opiskelijoille, kun taas aamupäivällä opiskelijoiden hinnat toimivat kaikilla. 

Yhdistelmäkortin omistaessa voi mennä vaikka kuntosalin jälkeen suoraan jumppaan ja käyntejä ei mene niin kuin 10-kortista. 

Yhdistelmäkortti olisi nyt vielä alennuksessakin joten taidanpa mennä sen hakemaan itselleni heti maanantaina. Tai keskiviikkona, riippuen ihan koulusta. 

Tarkoituksena olisi kuitenkin aloittaa tässä kuussa, koska kaikkihan änkeävät salille heti tammikuussa tehtyään uudenvuodenlupauksen. En halua kuulua siihen joukkoon. 

Tämän päivän ruokasaldo näyttää tällä hetkellä tältä:

Päärynä Piltti
Sämpylä & tee

stop calling stop calling i don't wanna hear anymore

Vihaan puhelimessa puhumista. Ahdistaa soittaa tuntemattomalle. Vituttaa puhua tietyn kaverin kanssa, koska tiedän että ei ole olemassa puhelua joka kestää yli  5 minuuttia ilman että hän suuttuu minulle. Tiedän etten ole täydellinen, mutta tiedän sen myös ettei hänkään ole.
Paskinta koko hommassa on se, että kun hän suuttuu jostain pienestä asiasta, lyödään luuri korvaan, kiukutellaan ja ollaan hiljaa kunnes kysytään "Saanko mä jatkaa?", haistatellaan,  jos toistan nämä samat asiat hänelle hän ihmettelee mikä nyt tuli? Miksi näin tein?

Aikaisemminkin löin hänelle kaksi kertaa luurin korvaan. Hän soitti takaisin ja vastasin koska tiesin että on turhaa edes yrittää vihoitella hänelle. Tässä kaverisuhteessa vain täytyy olla se kypsempi osapuoli vaikka kuinka vituttaa. Ärsyttää vain tapella puhelimessa. Ja lopulta kaveri suuttui minulle siitä kuinka omistan kolme tietokonetta ja siitä kuinka en kertonut sen kolmannen koneen hankinnasta ja kertoi että olisi ollut kiva jos olisin kertonut niin hän olisi voinut tulla katsomaan. Saanenko kysyä millä rahalla dear? Sulla kun ei tunnu ikinä olevan rahaa tulla tänne. Hän suuttui siitä kuinka minulla on digijärkkäri, tv, dvd-soitin, iPhone, iPod... kaksi Applen konetta.

Ehei... En ole hankkinut tavaroitani todellakaan yhdellä ja samalla kertaa. Ensiksi sain rippilahjaksi ensimmäisen pöytäkoneeni. kannettavan Applen ostin sairaspäivärahoilla, kolmannen Applen ostin 20€ käytettynä. iPhonen ostin sairaspäivärahoillani.

En käsitä... miten joku voi edes suuttua moisesta? Kyllä tiedän että kaveriini verrattuna minulla on paremmat mahdollisuudet hankkia kaikkea materialistina, mutta en todellakaan ikinä rupea sitä anteeksi pyytelemään häneltä, että saan aikaiseksi säästettyä ja hankittua kaikkea turhaa!

Vihaan sosiaaliasia tilanteita tälläisten seikkojen takia. Tämän takia dataan yksin himassa tekemättä mitään.

Okei niillä kenellä toimii MKO inspiraationa niin mulla toimii korealaiset. Tai ylipäätänsä aasialaiset. Jos kukaan ei ole sattunut huomaamaan niin heidän geeninsä ovat erilaiset kuin eurooppalaisilla tai amerikkalaisilla. He eivät ole tälläisiä norsuja niin kuin me olemme. Toki heidänkin keskuudessaan on ylipainoisia mutta paljon vähemmän kuin Amerikassa tai Suomessa. 

Miksi taas Korealaiset? Miksei Japanilaiset? No... Korealaiset ovat pitkiä ja hoikkia. Japanilaiset ovat taas pelkästään hoikkia. Naisten keskipituus siellä on 160cm ja miehillä 170cm. Korealaisista en tiedä mutta mitä olen törmännyt niin kyllä naiset ovat olleet yli 160cm. 

Pakko häipyä tekemään vatsalihaksia. Ei tämä vatsa tästä itsestään katoa.