newbie fail

Okei, tulin just sielt Pacest ja pakko sanoo että hävetti alkulämmittelys täydellisesti. Oma kordinaatiokyky ei ole parhaimpia joten mun on todellakin vaikea hahmottaa jotain askelsarjoja ja muita  mitä siinä vähän piti tehdä. Sit kun olin vielä siinä edessäkin niin jokseenkin vaan virnuilin itsekseni ja toivoin ettei kukaan kattonu mua.
En laitteissakaan aina loistanut niin täydellisesti. Jossain pakaralaitteessa mua molemmilla kierroksilla tultiin auttamaan kun en hallinnut hommaa oikein. Joo oon luuseri kaikessa.

Vaikka hävettikin niin pakko osallistua uudestaan! Sen verran hyvä fiilis kuitenkin liikunnasta tulee ja edelleen kaipaan tälläistä kroppaa;

first time... tomorrow again

Apua. Kävin hakemassa nyt kk-kortin tonne salille. Ja tänään sitten heti ensimmäistä kertaa osallistun Paceen. Pelottaa ja ahdistaa koska ne muut on vanhoi konkareita. On sinne kuulemma joku uus kans tulossa ekaa kertaa.
Mut oon silti varmasti ihan paska siellä enkä osaa mitään.

Kävin kyl ostaa ittelleni vielä housut sinne t-paita kun voi olla melkee mikä tahansa, mut trikoohousui multa löyty valmiina vaan kaprei enkä nyt niin mielelläni sääriä esittele. 

Huomenna lupauduin sille naisellel menee puntille jotta se voi sitten neuvoo mua ennen mitään personal trainerii. 45€/h on aika vitun kova palkka. Mua olis kiinnostanut ihan koko personal trainer paketti joka olis ollut sitte 100€.
Ehkä pyydän äidiltä seuraavalle kuulle tukee siihen. Tai sitten meen pt:lle vasta kun asun omillani niin osaan pitää paremmin ruokapäiväkirjaa. Kun tiedän tasan tarkkaan mitä syön ja kuinka paljon. En mä täällä kotona voi alkaa punnittee mun ruoka-annoksii.

Ainiin! Sain mun kaverilta kirjan lainaan ruokavalioista mikä sopii kullekin veriryhmälle. Selasin sitä tänään jo koulussa ja olin aika pettynyt siinä mielessä että A-ryhmälle kasvisruoka olisi parhain vaihtoehto sekä liikunnaksi jooga (joka mua tottakai kiinnostaa)! Mutta kun tykkään itte hirveesti lihasta! :(
Harmittaa sikäli että rakastan ruokaa ja rakastan syömistä mutta se mitä kaikkee paskaa ruuasta seuraa (läskii!) niiin se ei innosta, joten siksi ajattelin kokeilla tällästä. Painostan tästä lähtien enemmän niihin kasviksiin.

Siinä kirjassa oli listattuna vielä ruokia mitkä on hyvia sun ryhmälle ja mitkä neutraaleja ja sitten vielä nää haitalliset. Ootan innollaa että pääsen näyttää tota kirjaa äidille.
Tosin mua arveluttaa  että jos kauheesti nyt mainostan mun laihduttamista, äiti alkais epäilee jotain.

Lisäksi tämän päivän ruokasaldo näyttää tältä:
0,5 l vettä
Kalakeittoa

Mut pakko syödä jotain ennen Pacee ettei suoritukset laske sen takii että on hirvee nälkä. En oo vieläkään tottunut tähän vähäiseen ruokavalioon.

loser

Päivä mennyt pilalle. Pistin taas kaikkee paskaa suuhuni ja reippaasti.

Mä en tiedä pystynkö menee salille huomenna. Ei mulla ole mitään kunto-ohjelmaa. En osaa käyttää niitä laitteita, enkä tiedä mitä personal traineri maksaa tuolla paikassa. Paceenkin on vasta iltapäivällä opastus... enkä haluasi silloin mennä. Haluan aamulla kun porukkaa olisi vähän.
Ehkä ylitän itseni ja menen sinne, sillä perjantaina pace olisi aamulla ysiltä ja porukkaa olisi vähän.
Täytyy joko a) ajella sääret tai b) mennä hakee pitkät trikoot kaupasta.

Tein suunnitelman loppuvuodeks liittyen tuohon kuntosaliin. Kävisinkin tolla alekortilla vaan jumpissa eka, sen jälkeen ehdotan äitii josko se vois maksaa mun personal trainerin. Tarvitsen sellasen, oon niin amatööri siellä muuten ja hengaan yhdessä laitteessa vaan puol minuuttii kunnes siirryn toiseen ja mietin mitä seuraavaks.

Haluun kokee samanlaisen muodonmuutoksen. Tuosta likasta tuli yksinkertaisesti upee! Kyllä mä samaan pystyn. Ei enään lipsuilua, vaikka kuinka tää alku olis hankalaa mutta kauneuden eteen on tehtävä töitä ja kärsittävä. 

why i do this?

Ajattelin vain ihan selitellä miksi teen tämän. Miksi pidän tätä blogia.

Olen aina ollut perheen pienikokoisin, toisin sanoen hoikin. Pituus ennustuksenihan ylitin ja minusta tuli perheen pisin tyttö. En kuitenkaan koskaan ole ylipainoinen ollut toisin kuin perheeni. En vain koskaan ole ollut sinut kroppani kanssa. Liikunta harrastukset eivät ole ala-asteella juurikaan tulleet kysymykseen sairauteni takia ja tilanteen helpottuessa äiti tyrmäsi ehdotukseni täysin todeten vain "ne on jo harrastaneet koko ikänsä sitä, et sä voi siellä käydä".
Yläasteelle mennessäni muistan painaneeni alle 50kg ja olin joku 160cm. Pituutta tietenkin murrosiässä tulee lisää ja painoakin, etenkin osastolla ollessa kun liikunta on hyvinkin rajoitteista ja syöminen säännöllistä sekä pakollista.
Laihdutusyrityksiä yritin siinä jo vääntää mutta koskaan en kaloreista ja muistakaan ymmärtänyt mitään. Osastolta päästyäni asia unohtui kun kone ja netti odotti kotona. Kyllä olen koneesta ja netistä riippuvainen vaikka kyllä ilmankin pärjäisin täällä on vain helpompi olla omaitsensä kun reaalimaailmassa koulukiusaaminen ottaa vallan elämästäni.

Kasi luokka alkoi ja pääsin uuteen kouluun... painoni oli tainnut nousta 55kg:hen. Koin itseni isokokoiseksi niin kuin aina, kun luokalta löytyi vähänkin hoikempia tyttöjä. Lopulta kasiluokan talvella jouduin osastolle ja painoni nousi ja sen yhden kerran kun heseruokaa sain painoni nousi yli 60kg. Osastolla tuolle asialle oli hyvinkin vaikea tehdä mitään. Liikuntarajoitukset ja syömiset oli edelleenkin tarkkailussa. Yritin kyllä alkaa oksentelemaan mutta sitä jaloataitoa en koskaan oppinut ennen kuin kymppiluokalle siirryin.

Painoni taisi pyöriä siinä 62kg paikkeilla, asuin opistolla ja liikuin joka päivä kauppaan ja takaisin jonne oli reilu kilometri matkaa. Opiston ruokaa en syönyt vaikka ilmaista olikin. Söin omia ruokia illalla jolloin ruokailua ei ollut ja sitten menin vessaan oksentamaan. Jäin tästä piankin kiinni kun huonekaverini paljasti minut ja myöhemmin selvisi vanhemmilleni.
Keskeytin opiston ja palasin kotiin ja lihosin. Aloitin Ammattistartin (tällä nimellä luokka ei vielä pyörinyt) jossa kokkailimme aluksi ja söimme ruokamme. Lihosin lihosin lihosin.

Nyt viimeiset 4 vuotta painoni on pyörinyt 63kg-67kg välilä. Viime talvena alimmillaan taisi olla juuri tuo 63kg vaiko tänä kesänä peräti 62kg, mutta jostain syystä kun tilanne alkaa näyttää lupaavalta paino nousee.

Nyt tarkoituksenani on palata seiskaluokan mittoihin ja olla PERFECT 50kg.

Tässä ohessa myös äitini ei ole tilannetta helpottanut. Muistan juuri tuolloin 7luokalla kävin osasto kaverini kanssa ostamassa samanlaiset paidat. Itse ostin kokoa 38 kaverini kokoa 34/6. Äitini paidan nähdessään tokaisi minulle "Eikös olisi kokoa isompi pitänyt ostaa?"
Jälkeen päin olen miettinyt vain että "wou... joko meidän äidin silmissä on vikaa tai mussa tai vaatteissa kun oon yläasteen alusta asti käyttänyt samaa kokoa".

Lisäksi extrana tässä projektissa on se että entinen poikakaverini joskus olisi tahtonut nostaa minut syliinsä. En uskaltanut antaa hänen tehdä sitä koska painan niin paljon. Seuraavan mahdollisen poikakaverin joka kelpuuttaa minut en tahdo sanoa hänelle sitä samaa.

Haluan olla täydellinen omissa silmissäni.

i hate you pain

Heräsin aamulla migreeniin. Nousin ja lähdin metsästämään särkylääkettä jonka äiti sitten antoi mulle.  Piti mennä vaan puoleksitoista tunniksi nukkumaan, mutta särky ei ainakaan ohi ollut mennyt kokonaan. Kerroin äidille että särkee vielä joten kouluun ei tarvinnut mennä. Eihän mun muutenkaan enään, mutta haluaisin olla mun kavereiden kanssa vielä nämä viimeiset päivät ennen kuin valmistun. Tuun näkee harvemmin kaikkia... tai ainakin mun yhtä parhainta kaverii, muita tuskin nään enään koskaan.

Vihaan migreeniä. En koskaan tiedä miten olisi helppo olla, kun kuitenkin koko ajan vaan särkee ja särkee, mieli tekisi itkeäkin mutta se lisää särkyä.

Nyt särky on onneksi häipynyt paitsi pieni pistos tuntuu vielä. Ajattelin jos kuluttaisin päivän katsomalla Shrek 4, jonka jälkeen siirtyisin Twilight Epäilys.

Aamupaino oli tänään 66.2.... alas päin ollaan menossa mutta olis se kiva jos tämä näkyisi kropassa jo.

you eat shit, you are shit

Tää päivä on mennyt pieleen. Oon vaan vetänyt paskaa suuhuni liikaa ja vaikka eilen ajattelin aloittavani 2468-dieetin niin epäonnistuin. Täytyy olla vahvempi huomenna.

Ajattelin jos en menisi huomenna kouluun, menisin kymmeneltä kokeilemaan Pacea, mikäli tilaa olisi. Jos ei niin ostaisin vaan sen kortin ja pakenisin kouluun. Tai menisin vasta koulun jälkeen (toisin sanoen ruokatunnilla) vaan puntille. Pakko saada tätä läskiä pois. Sen verran tiedän ettei se syömättömyys heti auta, mutta täytyy silti senkin perään katsoa etten mitä tahansa paskaa suuhuni tunge.

Tää päivä on syömisen lisäksi mennyt nukkuessa ja itkiessä.

i don't wanna let you go

Ahdistaa ja pelottaa. Itkettää ja väsyttää.

Mun koirani ei voi hyvin. Sen jalat pettää altaa välillä, se oksentelee entistä enemmän. En kestä jos joudun luopumaan siitä, mutta en kestä sitäkään jos se on noin kipeenä. Rakastan tuota koiraa enemmän kuin ketään muuta eläintä aikaisemmin. Mä tiedän että mun koira rakastaa myös mua.
Muistan sen kerran kun oltiin katsomassa niitä pentuja ja nappasin koko ajan vain tätä syliin, tajuamatta että se oli hän koko ajan. Lopulta haku hetkellä esitin pyynnön vanhemmille josko ne voisivat tuoda pentueen ainoan naaras koiran. Vanhemmat toteutti mun pyynnön.

Vuosien mittaan oon huomannut että mun koira haukkuu aina innoissaan mulle kun oon tullut kotiin joltain reissulta. Se on huomannut jos mua on joku harmittanut ja tullut lohduttamaan. Ensimmäisenä hän pyytää multa rapsutusta.
Ja mä itse koulutin mun koiran. Opetin sitä istumaan vaikka periaatteessa ei olis tarvinnut koska se on aina mun mielestä ymmärtänyt pyyntöjä.
Se ei oo ikinä purassut mua niin kuin muita meidän perheessä.

Mä rakastan tota koiraa enkä halua luopua mun ainoasta ystävästä joka ei kerro mun asioita eteen päin ja sekä kohtelee mua kiltisti.