maanantai 13. joulukuuta 2010

weak

Istun yksin pimeässä huoneessa, koska valot on mäsänä. Hajosi viime yönä vessareissun aikana. Ainoat valonlähteet on tietokone ja televisio jossa pyörii mun lempibändin DVD. Hirvee nälkä painaa mun mahassa, päätin helpottaa oloo ja syödä granaattiomenan. 74kcal, mut ehkä nää vie nälän tunteen paremmin jos syön yksitellen näitä siemeniä.

Katson tän DVD'n ja ehkä jonkun toisenkin ennen kuin menen nukkumaan. Ei tartte kestää tätä tunnetta pitempään. Tiedän että nää ensimmäiset päivät on hirveimpiä mutta mä en luovuta. En näin pian.

Enhän mä voi tehdä pimeässä huoneessakaan mitään.




Rakastan tätä kappaletta.

ensimmäinen askel


Otin tänään ensimmäisen askeleen kohti 50kg:ta. Kävin vaa'alla aamulla ja painoin sen 67kg mikä oli sama kuin muutama viikko sitten. Tietenkin olin pettynyt, koska toivoin että paino olisi huomaamattomasti pudonnut viikkojen aikana. No parempi syy aina aloittaa tämä painonpudotus! En ikinä kestä sitä että paino menee yli 70kg, jota se oli yksi kesä viikon kaksi, kunnes taas putosi. 

Töiden jälkeen lähdin suorinta tietä kohti kuntosalia jossa olen kaavailut tämän kiinteyttämisen niin kuin itse tätä painonpudotusta ajattelin kutsua. Kyselin siellä kk-korteista ja yhdistelmäkorteista, hinnoista ja muista. Selvisi että opiskelijahinnat pätevät ihan koko aukioloajan opiskelijoille, kun taas aamupäivällä opiskelijoiden hinnat toimivat kaikilla. 
Yhdistelmäkortin omistaessa voi mennä vaikka kuntosalin jälkeen suoraan jumppaan ja käyntejä ei mene niin kuin 10-kortista. 

Yhdistelmäkortti olisi nyt vielä alennuksessakin joten taidanpa mennä sen hakemaan itselleni heti maanantaina. Tai keskiviikkona, riippuen ihan koulusta. 
Tarkoituksena olisi kuitenkin aloittaa tässä kuussa, koska kaikkihan änkeävät salille heti tammikuussa tehtyään uudenvuodenlupauksen. En halua kuulua siihen joukkoon. 

Tämän päivän ruokasaldo näyttää tällä hetkellä tältä:

Päärynä Piltti
Sämpylä & tee

stop calling stop calling i don't wanna hear anymore

Vihaan puhelimessa puhumista. Ahdistaa soittaa tuntemattomalle. Vituttaa puhua tietyn kaverin kanssa, koska tiedän että ei ole olemassa puhelua joka kestää yli  5 minuuttia ilman että hän suuttuu minulle. Tiedän etten ole täydellinen, mutta tiedän sen myös ettei hänkään ole.
Paskinta koko hommassa on se, että kun hän suuttuu jostain pienestä asiasta, lyödään luuri korvaan, kiukutellaan ja ollaan hiljaa kunnes kysytään "Saanko mä jatkaa?", haistatellaan,  jos toistan nämä samat asiat hänelle hän ihmettelee mikä nyt tuli? Miksi näin tein?




Aikaisemminkin löin hänelle kaksi kertaa luurin korvaan. Hän soitti takaisin ja vastasin koska tiesin että on turhaa edes yrittää vihoitella hänelle. Tässä kaverisuhteessa vain täytyy olla se kypsempi osapuoli vaikka kuinka vituttaa. Ärsyttää vain tapella puhelimessa. Ja lopulta kaveri suuttui minulle siitä kuinka omistan kolme tietokonetta ja siitä kuinka en kertonut sen kolmannen koneen hankinnasta ja kertoi että olisi ollut kiva jos olisin kertonut niin hän olisi voinut tulla katsomaan. Saanenko kysyä millä rahalla dear? Sulla kun ei tunnu ikinä olevan rahaa tulla tänne. Hän suuttui siitä kuinka minulla on digijärkkäri, tv, dvd-soitin, iPhone, iPod... kaksi Applen konetta.


Ehei... En ole hankkinut tavaroitani todellakaan yhdellä ja samalla kertaa. Ensiksi sain rippilahjaksi ensimmäisen pöytäkoneeni. kannettavan Applen ostin sairaspäivärahoilla, kolmannen Applen ostin 20€ käytettynä. iPhonen ostin sairaspäivärahoillani.

En käsitä... miten joku voi edes suuttua moisesta? Kyllä tiedän että kaveriini verrattuna minulla on paremmat mahdollisuudet hankkia kaikkea materialistina, mutta en todellakaan ikinä rupea sitä anteeksi pyytelemään häneltä, että saan aikaiseksi säästettyä ja hankittua kaikkea turhaa!

Vihaan sosiaaliasia tilanteita tälläisten seikkojen takia. Tämän takia dataan yksin himassa tekemättä mitään.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010


Okei niillä kenellä toimii MKO inspiraationa niin mulla toimii korealaiset. Tai ylipäätänsä aasialaiset. Jos kukaan ei ole sattunut huomaamaan niin heidän geeninsä ovat erilaiset kuin eurooppalaisilla tai amerikkalaisilla. He eivät ole tälläisiä norsuja niin kuin me olemme. Toki heidänkin keskuudessaan on ylipainoisia mutta paljon vähemmän kuin Amerikassa tai Suomessa. 

Miksi taas Korealaiset? Miksei Japanilaiset? No... Korealaiset ovat pitkiä ja hoikkia. Japanilaiset ovat taas pelkästään hoikkia. Naisten keskipituus siellä on 160cm ja miehillä 170cm. Korealaisista en tiedä mutta mitä olen törmännyt niin kyllä naiset ovat olleet yli 160cm. 

Pakko häipyä tekemään vatsalihaksia. Ei tämä vatsa tästä itsestään katoa. 

sunnuntai 10. lokakuuta 2010


Kaveri oli täällä yötä. Mentiin baariin. Sitten loppuaika vaan oltiin ja nyt se lähti selvittää asioita exänsä kanssa.

Sen piti olla vielä yks yö että olis saanut aamulla kyydin takas kotiin ja kouluun. Oon pettynyt siihen nyt... ja tähän tilanteeseen. Vihdoinkin kun se sai lähtee juomaan ilman että jätkä pistää vastaan niin kaikesta huolimatta se pomppii vieläkin exänsä pillin mukaan. Sano vaan mulle selitykseksi lähtöönsä. "Mä lupasin sille." Niinhän se lupas mullekin olla koko viikonlopun.

Mietin tässä kumpi on oikeesti tärkeempää joku exä vai ystävä.

Ite tässä kohtaa miettisin, yritänkö saada molemmat vai pidänkö vaan toisen? Jätkiä tulee ja menee, tietysti on niitä kenet haluais pitää vierellään koko loppuelämänsä, mutta oon varma että ennen pitkään ajallaan sekin tunne katoaa kun löytää toisen josta tykkää vielä enemmän. Ystäviä sen sijaan on vaikeampi löytää.

Tämä henkilö on ainakin tällä hetkellä toinen ystävä jonka olen onnistunut hankkimaan elämäni aikana. Ensimmäisen kanssa tiet erkani, kun kasvettiin vain erilleen. Muut kaverit ja tuttavat on ollut vain mun kanssa tekemisissä sen tietyn elämän vaiheen. En enään edes tiedä mitä Jennalle ja Emmalle kuuluu. Eikä kyllä kiinnostakaan. Molemmat oli huonoa seuraa mulle.


Tämän hetkinen ystävä on todella lähellä tätä, mutta hyvin kaukana silti siitä millaisen sen oikeasti haluaisin olevan. Silti rakastan häntä ja haluaisin olla vielä pitkään tekemisissä.

Oon ala-asteetta asti halunnut ystävän joka olis samaa kokoa kanssani jotta vaatteita voisi vaihdella. Musiikki maku täsmäis niin ettei tarttis väkisin kuunnella toisen lempi musiikkia. Tyylillisestikin oltais kiinnostu samoista asioista.



Ps. Oon lihonnut ihan vitusti.

torstai 7. lokakuuta 2010

Ahdistaa ihan vitusti.

Tulin jollain tapaa surulliseksi kun sain sen mitä halusin. Tiedän mistä se johtuu. Tuote ei ole aito. En omista oikeasti käyttöoikeuksia. Haluan hyvällä omalla tunnolla tedä työt, mutta en kykene koska ei ole rahaa pistää 2000€ johenkin ohjelma-pakettiin.

Toiseksi. Luulen että tavara minkä haluaisin, joudutaan arpomaan halukkaiden ostajien kesken. Tunne on sellainen ette saa sitä. En tosin tiedä kuinka paljon haluajia on, mutta arpaonneni on aina ollut surkea. Lisäksi pelkään että ne täytyy vastaan ottaa jonain tiettynä päivänä ensi viikolla ja jos ei ole vastaan ottamassa niin sitten se luovutetaan jollekin toiselle halukkaalle. Satun juuri ensi viikolla olemaan poissa koulustakin yhden päivän.

On ihan vitun syyllinen olo.

perjantai 1. lokakuuta 2010

23:18

Jos olisin koskaan tiennyt ikinäkään että tuo koulu pystyy olemaan noin epäammattimainen niin en olisi koskaan jalallanikaan astunut kyseiselle tontille.
Tiedän että ala kiinnostaa ja pärjäisin ihan hyvin, mutta sitten tulee tuollainen opettaja kuin itselläni on, niin koko hommasta on kaikki lysti pois.

Ekana vuonna tietysti opettaja esittää todella reilua ja mukavaa, johon varmasti suurin syy on se että ei ole vielä ehtinyt tottumaan uusiin kasvoihin. Toisena kouluvuotena opettaja alkaa käyttäytymään epäreilusti ja nipottavaksi, mutta no tuon vielä kestää koska ei ole laisinkaan paha ja koulua olisi enään jäljellä niin vähänkin.
Kolmas vuosi... welcome to the Hell. Opettajalle on kehkeytynyt lellikkinsä ja suosii heitä, ei koskaan suutu ja on reilu heitä kohtaan. Muut (eli minä) kun vain aukasenkin suuni (tai nousen paikaltani mennäkseni paikkaan B) niin käsketään rauhoittumaan. Töissä ei avusteta koska oletetaan jo että osaa tehdä homansa niin kuin ammattilaisen kuuluu.
Ei avusteta työharjoitteluun liittyviä asioita. Ei auteta paikan löytämisessäkään vaikka olisi etsinyt koko kylänsä kaikki mahdolliset alan paikat läpi.

Ihmetellään kun oppilas ei tee töitään mutta kappas, eihän oppilas osannutkaan jotain ja opettaja opettaa muita silloin eikä hänen tuntiaan saa häiritä.

En enään ikinä, missään tilanteessa, hae mukautetulle linjalle opiskelemaan. Syvältä koko paska. Oppilaita ei kohdella tasapuolisesti vaikka muillakin kuin niillä lellikeillä olisi ongelmia koulussa ja sen ulkopuolella.

Haistakaa vittu.